Chartalismi

Chartalismi on taloustieteen teoria, joka kuvailee fiat-rahajärjestelmän toimintaa.^[1] Sen nimi juontuu latinankielisestä sanasta charta, joka tarkoittaa lippua tai polettia. Teorian nykyaikainen versio tunnetaan nimellä uusi rahateoria (engl. Modern Monetary Theory, MMT).^[2]

MMT:n pyrkimyksenä on kuvailla ja analysoida moderneja talouksia, joissa kansallinen raha on fiat-valuutta, jonka on perustanut ja jonka julkaisuoikeus on valtiolla. MMT:n mukaan omaa fiat-valuuttaa käyttävä valtio laskee rahaa liikkeelle omien budjettimenojensa kautta ja kysyntä rahalle luodaan tekemällä kansalaisista verovelvollisia ja vaatimalla hallituksen valuuttaa verojen maksuksi.^[3][4]

Teorian esitti ensimmäisenä saksalainen tilastotieteilijä ja ekonomisti Georg Friedrich Knapp vuonna 1895. Sitä kehitti brittiläinen ekonomisti ja diplomaatti Alfred Mitchell-Innes 1913. John Maynard Keynes viittasi chartalismiin teoksensa Treatise on Money alkusivuilla (1930).^[5] Abba Lerner puhui avoimesti rahasta valtion luomuksena ja tällä näkemyksellä on monia nykyisiä kannattajia. Taloustieteilijät L. Randall Wray, Stephanie Kelton, Bill Mitchell ja Pavlina R. Tcherneva ovat jatkokehittäneet chartalismia MMT-teoriaksi 1990-luvulta alkaen.

Johtavat taloustieteilijät, kuten Paul Krugman, Daron Acemoglu, Bengt Holmström, Alberto Alesina, Angus Deaton, Oliver Hart, William Nordhaus ja Emmanuel Saez, vastustavat MMT:n väitteitä harvinaisen yksimielisesti.^[6][7] Taloustieteilijä James K. Galbraithin mukaan MMT pyrkii kuvaamaan sitä, miten moderni velkarahajärjestelmä toimii. ^[8] Muun muassa Krugman ja Juha Tervala ovat kirjoittaneet, että MMT:n teoriaa ei ole edes selkeästi määritelty, ja yleensä kun joku yrittää määritellä sen, hän saa osakseen solvauksia, Tervalan mukaan Suomessakin.^[9][10] Lauri Holapan ja Jussi Ahokkaan mukaan Tervalan teoriakritiikki on heikkoa.^[11] Uusklassisen koulukunnan taloustieteilijöiden kritiikin vastapainoksi monet rahoitusmarkkinoiden keskeiset toimijat ovat nähneet MMT:n hyödylliseksi työkaluksi markkinoiden toiminnan ymmärtämiseen.^[12]

1. ↑ George Friedrich Knapp: The State Theory of Money, s. 32. Macmillan and Company, 1924. ISBN 978-1932512083
2. ↑ Alex af Heurlin: Onko kiistelty talousteoria mmt todellisuutta? hs.fi. 3.6.2021. Viitattu 14.6.2021.
3. ↑ "Soft Currency Economics" Warren Mosler, January 1994
4. ↑ "Chartalism and the tax-driven approach to money" by Pavlina R. Tcherneva, in A Handbook of Alternative Monetary Economics, edited by Philip Arestis & Malcolm C. Sawyer, Elgar Publishing (2007), ISBN 978-1-84376-915-6
5. ↑ Keynes, John Maynard: A Treatise on Money, 1930, pp. 4, 6
6. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä IGM ei löytynyt
7. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä IGM2 ei löytynyt
8. ↑ James K. Galbraith: Modern Monetary Realism | by James K. Galbraith Project Syndicate. 15.3.2019. Viitattu 7.5.2019. (englanniksi)
9. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä kak-jt2 ei löytynyt
10. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä krugman1 ei löytynyt
11. ↑ Ahokas, Jussi & Holappa, Lauri: Juha Tervalan väitteet jälkikeynesiläisyydestä. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2/2016.
12. ↑ Patricia Cohen: Modern Monetary Theory Finds an Embrace in an Unexpected Place: Wall Street The New York Times. 5.4.2019. Viitattu 7.5.2019. (englanniksi)