Sotilaspastori

Sotilaspastorin kauluslaatat Suomen puolustusvoimissa. Vasemmalla puolella ortodoksisen sotilaspastorin kauluslaatta ja oikealla puolella evankelis-luterilaisen sotilaspastorin kauluslaatta.

Sotilaspastori Jorma Heiskanen talvisodan aikana Kollaalla.

Sotilaspastori on Suomen Puolustusvoimien palveluksessa oleva kirkon virkaan vihitty pappi.

Papin työtä puolustusvoimissa kutsutaan kirkolliseksi työksi. Sotilaspastori ei ole varsinainen sotilasarvo vaan palvelusarvo, joka rinnastetaan kapteeniin tai kapteeniluutnanttiin^[1]. Palvelusarvon lisäksi kullakin sotilaspastorilla on oma henkilökohtainen sotilasarvonsa, joka voi olla periaatteessa mikä tahansa. Useimmat sotilaspapit ovat kuitenkin reserviupseereita. Sotilaspapin työ on julistusta, opetusta ja sielunhoitoa. Näihin liittyen työhön kuuluvat kirkolliset toimitukset ja toiminta sota-, ampuma- ja kertausharjoituksissa, yhteydenpito eri tahoille ja esikuntatyö sekä kaatuneiden huolto. Konfirmoimattomille varusmiehille voivat sotilaspapit järjestää heidän halutessaan rippikoulun.

Sotilaspastorin tehtävänä on myös käydä hengellisiä keskusteluja varusmiesten kanssa sekä auttaa heitä elämän tärkeissä ja kipeissä asioissa. Keskustelut voivat sivuta muitakin aiheita. Sotilaspappi on virkansa puolesta tietoonsa saamistaan asioista vaitiolovelvollinen.

Sotilaspappia kutsutaan sotilasslangissa esimerkiksi piruntorjujaksi, piruntorjuntaupseeriksi tai -päälliköksi, tai "Jumalasta seuraavaksi".^[2]

↑ http://www.mil.fi/ruotuvaki/index.php?action=read_page&pid=139&aid=2299^{[vanhentunut linkki]}
↑ Penttinen, Antti: Sotilasslangin sanakirja, s. 180. Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-0-11952-0.

[1] ttp://www.mil.fi/ruotuvaki/index.php?action=read_page&pid=139&aid=2299^{[vanhentunut linkki]}

[2] Penttinen, Antti: Sotilasslangin sanakirja, s. 180. Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-0-11952-0.

[1]

[2]