Talousrikollisuus

Talousrikollisuus on rikosten tekemistä tehtävässä, joka liittyy taloudelliseen toimintaan.^[1] Talousrikoksella havitellaan taloudellista hyötyä yleensä yritykselle tai muulle organisaatiolle, mutta siihen voi liittyä myös henkilökohtaista etua, kuten lahjuksia.

Talousrikollisuudesta käytetään myös nimityksiä yhteisörikollisuus tai organisaatiorikollisuus. Talousrikoksiksi ei siis yleensä lueta yksityishenkilöiden vain omaksi hyödykseen tekemiä omaisuusrikoksia, kuten anastusta tai kavallusta, vaikka rikos olisi tehty työn yhteydessä ja sen mahdollistamana^[2]. Talousrikollisuutta on vanhastaan kutsuttu ”valkokaulusrikollisuudeksi” (engl. white-collar crime), koska tekijöinä ovat usein yritys- tai julkisen sektorin johto- tai toimihenkilöt, siis hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat^[3]. Monimutkaisten talousrikosten teko vaatii myös asiantuntemusta. Koska talousrikokset tapahtuvat laillisen liiketoiminnan suojissa, niitä on usein vaikea havaita, ja rikollinen toimintatapa voi jatkua vuosia^[4][5]. Nykyisin eräät moottoripyöräjengit ovat laajentaneet rikostoimintaansa talousrikoksiin pienen kiinnijäämisriskin ja melko lievien rangaistusten takia^[6].

Suomen sisäministeriö määrittelee talousrikoksen ”julkishallinnon, yrityksen tai muun tällaisen yhteisön toiminnan yhteydessä tai näitä hyväksikäyttäen” tapahtuvaksi, huomattavaan taloudelliseen hyötyyn pyrkiväksi rangaistavaksi teoksi tai laiminlyönniksi.^[7] Usein talousrikos saakin alkunsa teon sijasta juuri tietyn velvollisuuden, kuten kirjanpidon tai ennakkoveron maksamisen tahallisesta tai tahattomasta tekemättä jättämisestä.^[8]

Talousrikoksista suuri osa kohdistuu julkiseen valtaan verojen, tullimaksujen, työnantajavelvoitteiden ja muiden lakisääteisten maksujen välttelyn tai petollisesti hankittujen avustusten muodossa, eli käytännössä kärsijänä ovat veronmaksajat. Esimerkiksi vuonna 1992 arvioitiin, että kuudesosa kunnallis- ja valtionveroista jäi Suomessa saamatta talousrikosten takia. Arvio perustui sihen, että poliisin tutkinnassa oli tuolloin noin 2,5 miljardin markan talousrikokset, ja asiantuntijoiden mukaan noin 80 prosenttia talousrikoksista jäi piiloon eli tutkinnan ulottumattomiin.^[9]

1. ↑ Hakusana talousrikos Kielitoimiston sanakirja. Kotus. Viitattu 23.10.2018.
2. ↑ Koivisto 2017, s. 7.
3. ↑ Hakusana valkokaulusrikollisuus Kielitoimiston sanakirja. Kotus. Viitattu 23.10.2018.
4. ↑ Koivisto 2017, s. 8.
5. ↑ What is financial crime? International Compliance Association. Arkistoitu 24.10.2018. Viitattu 23.10.2018. (englanniksi)
6. ↑ Mölsä, Ari: Konkurssirikolliset erikoistuvat – ns. saattohoitajat uusi villitys Yle Uutiset. 22.3.2010. Viitattu 23.10.2018.
7. ↑ Koivisto 2017, s. 7. Lähteenä Hakamo, Terhi ym. 2009: Talousrikokset rikosprosessissa. Tampere. Tampereen yliopistopaino Oy – Juvenes Print, sivu 38.
8. ↑ Talousrikolliseksi päätyy, kun jättää asiansa hoitamatta Y-lehti. 1/2010. Suomen Yrittäjät. Arkistoitu 23.10.2018. Viitattu 23.10.2018.
9. ↑ Sipilä, Jarkko: Talousrikolliset veivät 1992 jopa miljardeja verorahoista. Helsingin Sanomat, 10.8.1994, s. 5. [Näköislehti (maksullinen) Artikkelin verkkoversio].