Vastamainos

Vastamainos tai antimainos^[1] on mainoksia parodisoiva ilmaisumuoto, joka kommentoi kulutusyhteiskunnan ongelmakohtia mainosten kielellä. Vastamainokset ovat osa kulttuurihäirintää, johon kuuluvat myös katutaide ja kaupunkitilassa tehdyt performanssit.^[2]

Vastamainokset voidaan käsittää sekä poliittiseksi että taiteelliseksi ilmaisumuodoksi,^[3] jossa yhdistyvät aktivismi, taide ja journalismi.^[4] Journalismia ja mainoskieltä yhdistävät vastamainokset hyödyntävät mainoskulttuurin ilmaisukeinoja, mutta siirtävät niihin poikkeavia merkityksiä. Vastamainonta on yhteiskunnallista kritiikkiä ja aktivismia.^[5] Vastamainokset toimivat huumorin, ironian ja parodian keinoin, ja ne ovat intertekstuaalisia eli niitä ei ole olemassa ilman alkuperäistä vastinettaan.^[6]

Vastamainoksissa on yleensä muunneltu yrityksen tai organisaation nimeä, logoa tai iskulausetta. Niissä on visuaalisen pääelementin lisäksi tekstiosuus, joka taustoittaa, tarkentaa, ottaa kantaa tai selittää sitä miten kuvaa luetaan.^[7] Vastamainos tuo esiin sellaisia todellisuuden tulkintoja, joista perinteinen mainoskuvasto haluaisi vaieta. Vastamainonta ei ole kirjaimellisesti mainosvastaisuutta, vaan sen pyrkimyksenä on kehittää katsojien medialukutaitoa ja kriittisyyttä mainoksia kohtaan.^[4]

1. ↑ Anhava, Maunu: Suomi–toimitus–suomi-sanakirja selventää toimituksen kieltä STT Viestintäpalvelut. 23.8.2019. Viitattu 9.5.2024.
2. ↑ Medialukutaitoa vastamainoksista (PDF) Eettisen kaupan puolesta ry.. Viitattu 26.11.2015.
3. ↑ Rautiainen, Pauli: Kuvataiteilijan oikeudellinen asema. Ammattimaista taiteellista toimintaa rajoittava ja edistävä oikeussääntely. 2012. Tampereen yliopisto. Johtamiskorkeakoulu. Väitöskirja, 75.
4. ↑ ^{a b} Welp, Klaus: Jälkisanat. 2011. Teoksessa Jylhämö, Kimmo & Welp, Klaus: Louserit Vuittuun ja muita Voiman vastamainoksia. Voima Into, 148. ISBN 978-952-264-097-0
5. ↑ Lattunen, Tuija: Mitä kulttuurihäirintä on. 2013. Teoksessa Tamminen, Jari: Häiriköt. Kulttuurihäirinnän aakkoset. Helsinki: Voima Into, 26 - 27. ISBN 978-952-264-166-3
6. ↑ Ylinen,Iida: Yhteiskunnallisen kritiikin jäljillä. Mitä vastamainos vastustaa? 2013. Helsingin yliopisto. Valtiotieteellinen tiedekunta, viestinnän laitos, Pro gradu -tutkielma, 17.
7. ↑ Jylhämö, Kimmo ja Welp, Klaus: Louserit Vuittuun ja muita Voiman vastamainoksia. 2011. Voima Into. ISBN 978-952-264-097-0