Verkkosidos

Luonnonkumin vulkanointi on esimerkki verkkoutumisreaktiosta. Siniset ja vihreät polyisopreenit on liitetty yhteen rikeistä rikkisilloin. Rikkisillat ovat tässä tapauksessa verkkosidoksia.

Verkko-, silta- tai ristisidoksilla (eng. crosslink) tarkoitetaan yleensä kovalenttisia sidoksia, jotka yhdistävät useita makromolekyylejä yhteen.[1] Näitä sidoksia aikaansaavia reaktioita kutsutaan ristisitomis-, silloitus-, tai verkkoutusreaktioiksi.[2] Yhteen liittyneet makromolekyylit ovat yleensä verkkoutumisreaktiosta erillisen polymerisaation ensin läpikäyneitä polymeerejä.

Verkkosidokset voivat olla myös ei kovalenttisia ja IUPAC:n määritelmän mukaan verkkosidos on[1]

»Makromolekyylin pieni alue, josta kuroutuu vähintään neljä ketjua, ja joka on muodostunut makromolekyyleissä jo olevien kemiallisten alueiden tai ryhmien reagoidessa keskenään tai jo olemassa olevien makromolekyylien välisten vuorovaikutusten kautta.

1. Pieni alue voi olla atomi, ryhmä atomeita tai useampi haaraumakohta, jotka ovat yhtyneet sidoksin.

2. Usein verkkosidos on kovalenttinen rakenne, mutta termiä voidaan käyttää myös kuvaamaan alueita, joissa kemiallinen vuorovaikutus on heikompaa, kidealkioiden (kristalliittien) osia ja jopa fyysisiä vuorovaikutuksia ja solmuuntumia.»

  1. a b AD Jenkins, P Kratochvíl, RFT Stepto, UW Suter: Glossary of basic terms in polymer science. Pure and Applied Chemistry, 1.1.1996, 68. vsk, nro 12. doi:10.1351/pac199668122287. ISSN 1365-3075. Artikkelin verkkoversio.
  2. Kemian perussanasto kemianseurat.fi. Arkistoitu . Viitattu 10.12.2017.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search