Viikinkilaiva

Viikinkilaiva on viikinkiaikana skandinaavisten kansojen rakentama laiva.

Viikinkilaivalle samoin kuin muille Itämeren piirissä rakennetuille puulaivoille on tyypillistä laidoituksena käytetty limilaudoitus eli limisaumoitus, jossa ylempi lautaa peittää osin alemman ja laudat on niitattu yhteen. Tämä menetelmä säilyi suurienkin laivojen rakenteessa keskiajalle saakka. Ero on selkeä Välimerellä tehtyihin veneisiin, kun näissä käytettiin tasasaumoja, joita toisinaan nimitetään myös puskusaumoiksi ja jossa laudat ovat samassa tasossa ja raot on tilkitty. Köli on myös ominainen viikinkien aluksille, joista on myös periytynyt termejä, kuten "tyyrpuuri" eli ohjausairon puoli, joka oli laivan perässä kulkusuunnassa oikealla puolella. Laivat olivat suhteellisen kapeita, pitkiä ja nopeakulkuisia. Laivoissa oli yleensä purjeet. Sotalaivoja myös soudettiin, ja soutajia oli useita kymmeniä yhdessä laivassa, pisimmissä jopa 60 penkkiä ja 120 soutajaa. Laivoja nimitettiin soutajien määrän mukaan: 20-penkkinen ja 40 soutajaa kuljettanut laiva oli "ledung". Sana tarkoittaa myös sotapalvelusta merellä ja maakuntien pakkoa asettaa laivoja kuninkaan käyttöön. Näistä sotalaivoista käytetään nimitystä "långskepp" (pitkävene).^[1]

1. ↑ Landström, Björn: Laiva: katsaus laivan historiaan alkukantaisesta lautasta atomikäyttöiseen sukellusveneeseen, s. 58–65. Alkuteoksen kieli ruotsi: Skeppet: en översikt av skeppets historia från den primitiva flotten till den atomdrivna ubåten med rekonstruktioner i ord och bilder. Suomentanut Vuorenjuuri, Martti. 6. p. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11183-3.