Aavikoituminen

Aavikoituminen tarkoittaa kuivilla alueilla tapahtuvaa maan laadun heikentymistä^[1]. Aavikoituminen voi johtua ilmaston luonnollisesta kuivumisesta, mutta monissa tapauksissa ihminen on aiheuttanut aavikoitumista tuhoamalla aavikon laidoilla hiekkaa sitovan pintakasvillisuuden, esimerkiksi, saastuttamalla ja viljelemällä. Nyt käynnissä oleva ja aavikoitumista tehostava ilmastonmuutos on seurausta ihmisen omasta toiminnasta. Väestönkasvu lisää osaltaan ihmisen maaperää tuhoavaa toimintaa.

Aavikoitumiseen on syynä monesti ihmisen toiminnan ja kuivuuskausien yhteisvaikutus. Se onkin yksi vakavimmista ympäristöongelmista. Tunnetuin esimerkki aavikoitumisesta on Saharan laajeneminen Sahelin alueella. Sahel sijaitsee Saharan ja savannin välissä. Yhdysvalloissa laaja kuivuus 1930-luvulla muutti peltoja dyynikentiksi ennen kuin tilanne saatiin hallintaan. Aavikoituminen on uhka myös Aasiassa.

Professori Väinö Auer käytti aavikoitumisesta termiä "aavikkopaholainen".^[2]

1. ↑ Desertification, drought and their consequences FAO Sustainable Development Division. Viitattu 3.1.2015. (englanniksi)
2. ↑ Facta 2001 -tietosanakirjan 1. osa hakusana Aavikoituminen