Adventismi

Osa artikkelisarjaa
Adventismi
Tausta Kristinusko Protestantismi Anabaptismi Restorationismi Pietismi Millerismi Toinen suuri herätys
Oppi Annihilationismi Konditionalismi Historismi Väliaikainen tila Premillenialismi
Organisaatio Advent Christian General Conference Seitsemännen päivän adventismi Todellisen Jeesuksen Kirkko Adventismi Suomessa Finlands svenska adventkyrka Suomen Adventtikirkko Luettelo Suomen adventtiseurakunnista
Henkilöt Miller Barbour Bates Bliss Galusha Hale Himes Litch Preston Preble Storrs Walsh Wendell Gould White Springer White Thomas
n k m

Osa artikkelisarjaa
Protestantismi
Aiheet Suuret herätykset Uskonpuhdistus
Teologia Viisi pääperiaatetta Adiafora Pelastusvarmuus Uskovien kaste Protestanttinen kirkko-oppi Yleinen pappeus
Pääsuuntaukset Anglikanismi Baptismi Helluntaiherätys Luterilaisuus Metodismi Reformoidut kirkot Vapaakirkko
Alasuuntaukset Adventismi Anabaptismi Herrnhutilaisuus Hussilaisuus Valdolaisuus Kveekarit Katolis-apostolinen kirkko Pietismi Suomen herätysliikkeet Plymouthin veljet Pyhitysliike Raamatuntutkijat Seitsemännen päivän adventismi Schwenckfeldiläisyys
Yleiskristilliset liikkeet Karismaattinen liike Uskonliike Evankelikalismi Uuskarismaattisuus Tunnustuskuntiin kuulumattomat
Muut liikkeet Arminiolaisuus Fundamentalismi Konvergenssiliike Kotikirkot Liberaaliteologia Puritanismi Radikaalipietismi Uusprotestantismi
n k m

Adventismi on protestanttinen kristillinen suuntaus, joka sai alkunsa 1800-luvun puolivälissä Yhdysvaltain koillisosassa. Suuntauksen merkittävimpään edustajaan, Seitsemännen päivän adventisteihin, kuului maailmanlaajuisesti vuonna 2021 lähes 22 miljoonaa jäsentä ja kirkkokunta toimi 212 maassa.^[1][2] Adventismi on yksi maailman nopeimmin kasvavista kirkkokunnista voimakkaan lähetystyön ansiosta.^[3]

Adventismissa odotetaan Kristuksen pikaista toista tulemista (lat. adventus).^[2][4] Adventismi syntyi milleriläisessä liikkeessä, joka perustui William Millerin opetuksiin. Miller uskoi, että Raamatussa oli osoitettu päivämääriä maailmanlopulle, ja väitti, että Jeesuksen toisen tulemisen tuli tapahtua vuosien 1843–1844 välillä. Ajankohdan kuluttua osa hylkäsi suuntauksen, mutta liikkeen piiriin jääneet jatkoivat uskoen, että he olivat tulkinneet Raamattua väärin. Perinteessä pysyneistä muodostui adventistit, jotka uskovat Jeesuksen Kristuksen toisen tulemisen läheisyyteen.^[3]

Maailmanloppua koskevan esimilleniaalisen teologian lisäksi toinen adventismin ensisijainen tunnusmerkki protestanttisten kirkkojen joukossa on sapatin viettäminen lauantaina, seitsemäntenä päivänä. Sapatin pitämisen lisäksi adventistit noudattavat myös eräisiin heprealaisiin kirjoituksiin perustuvia ruokasääntöjä, joihin kuuluu sianlian, äyriäisten ja muiden Mooseksen kirjassa määriteltyjen ”epäpuhtaiden” ruokien syömisestä sekä tupakan ja alkoholin käytöstä pidättäytyminen. Adventistit pitävät kiinni myös profeetallisena pidetyn Ellen G. Whiten hengellisistä opetuksista.^[3][5]

Joidenkin näiden adventismille erityisten oppien lisäksi adventistit pitävät kiinni useimmista tavanomaisista protestanttisista opetuksista, kuten Raamatun auktoriteetista, Isän, Pojan ja Pyhän hengen kolminaisuudesta ja pelastuksesta Jeesuksen Kristuksen kautta.^[3]

1. ↑ Statistics Seventh-Day Adventist Church. Viitattu 14.2.2025. (englanniksi)
2. ↑ ^{a b} ”adventistit”, CD-Facta 2005. Suomenkielinen tietosanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29148-X
3. ↑ ^{a b c d} Overview: Adventist Patheos. 14.2.2025. (englanniksi)
4. ↑ Rantala Risto (päätoim.) & Itkonen Mikko & Suramo, Ari (toimittajat): ”adventismi”, Otavan tietosanakirja. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15139-8
5. ↑ Melton, John Gordon & Smylie, James Hutchinson: ”Beliefs and practices”, Adventist. (Luvun toinen kappale) Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite, 2015. ISBN 978-1625132963 (englanniksi)