Anglikaaninen kirkko

Anglikaaninen kirkko
Suuntautuminen	protestantismi
Teologia	anglikaanisuus
Hallinto	episkopaalisuus
Yhteistyötahoja	Anglikaaninen kirkkoyhteisö GSFA GAFCON GFCA
Perustaja	Henrik VIII
Perustettu	1534
Irtautunut	katolisesta kirkosta
Kirkosta irtautuneet	puritaanit metodistit baptistit
Jäseniä	yli 80 milj.
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Osa artikkelisarjaa
Anglikanismi
Tausta ja historia Kelttiläinen kristinusko Apostolinen suksessio Uskonpuhdistus Englannissa Luostarilaitoksen purkaminen Englannin kirkko Oxfordin liike
Teologia Episkopaalisuus Anglokatolisuus Evankelinen katolisuus Latitudinarismi Korkeakirkollisuus Matalakirkollisuus Sakramentit
Teokset Kuningas Jaakon Raamattu Book of Common Prayer Jeesuksen rukous
Organisaatio Anglikaaninen kirkko Canterburyn arkkipiispa
Henkilöt Augustinus Canterburylainen Beda Venerabilis Henrik VIII Thomas Cranmer Edvard VI Elisabet I Matthew Parker Richard Hooker Jaakko I Kaarle I William Laud
n k m

Osa artikkelisarjaa
Protestantismi
Aiheet Suuret herätykset Uskonpuhdistus
Teologia Viisi pääperiaatetta Adiafora Pelastusvarmuus Uskovien kaste Protestanttinen kirkko-oppi Yleinen pappeus
Pääsuuntaukset Adventismi Anabaptismi Anglikanismi Baptismi Helluntaiherätys Kalvinismi Luterilaisuus Metodismi Vapaat suunnat
Alasuuntaukset Herrnhutilaisuus Hussilaisuus Valdolaisuus Kveekarit Katolis-apostolinen kirkko Pietismi Suomen herätysliikkeet Plymouthin veljet Pyhitysliike Raamatuntutkijat Seitsemännen päivän adventismi Schwenckfeldiläisyys
Yleiskristilliset liikkeet Karismaattinen liike Uskon Sana Evankelikalismi Uuskarismaattisuus
Muut liikkeet Arminiolaisuus Fundamentalismi Liberaaliteologia Puritanismi Radikaalipietismi Uusprotestantismi Kotikirkot
Aiheesta muualla
n k m

Anglikaaninen kirkko on Englannin reformaation myötä syntynyt protestanttisen kristinuskon suuntaus.^[1][2] Nykyinen anglikaaninen teologia ei määrittele itseään yksiselitteisesti protestanttiseksi, vaan katsoo edustavansa keskitietä katolisuuden ja protestantismin välillä.^[2] Brittiläisen imperiumin myötä anglikaaninen kirkko on levinnyt ympäri maailmaa.^[3] Anglikaaniseen kirkkoon kuuluu maailmanlaajuisesti yli 80 miljoonaa jäsentä, mikä tekee siitä katolisen ja ortodoksisen kirkon jälkeen maailman kolmanneksi suurimman kristillisen kirkon.^[4][5]

Anglikaanisuuden juuret ovat Englannin kirkossa, joka on edelleen suurin yksittäinen anglikaaninen kirkko. Kirkko irtautui katolisesta kirkosta Henrik VIII:n valtakaudella ennen kaikkea poliittisista syistä, kun paavi Klemens VII ei myöntänyt kuninkaalle avioeroa. Vastareaktiona Englannin parlamentti hyväksyi vuonna 1534 lain, joka teki monarkista kirkon päämiehen ja katkaisi viralliset suhteet Roomaan. Henrik VIII:n kuoltua 1547 arkkipiispa Thomas Cranmer ryhtyi toteuttamaan kirkossa merkittäviä uudistuksia, joissa oppia ja käytäntöjä muutettiin protestanttisten ajatusten mukaisiksi. Maria I yritti lyhyellä hallintokaudellaan (1553–1558) palauttaa katolisen kirkon Englantiin, mutta hänen seuraajansa Elisabet I kumosi edeltäjänsä tekemät uudistukset, ja anglikaanisuus vakiintui maahan.^[1]

Suurimmat anglikaaniset kirkot ovat järjestäytyneet vuonna 1867 perustetun anglikaanisen kirkkoyhteisön alaisuuteen. Yhteisö perustettiin tuolloin ensimmäisen kerran järjestetyssä, kymmenen vuoden välein koollekutsuttavassa piispojen Lambeth-konferenssissa Lontoossa arkkipiispa Charles Longleyn kutsusta. Canterburyn arkkipiispalla on yhteisössä primus inter pares -asema (’ensimmäinen vertaistensa joukossa’), mutta anglikaanikirkot yhteisön ulkopuolella eivät tunnusta tätä. Anglikaanista kirkkoa kutsutaan Yhdysvalloissa episkopaaliseksi kirkoksi. Anglikaaneja on erityisesti Isossa-Britanniassa, Kansainyhteisön maissa sekä entisissä Britannian siirtomaissa. Suomen Anglikaaninen kirkko on rekisteröity uskonnollinen yhteisö, joka kuuluu Englannin kirkon Euroopan hiippakuntaan.

1. ↑ ^{a b} Anglicanism Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.2.2024. (englanniksi)
2. ↑ ^{a b} Mary Fairchild: Anglican Beliefs and Church Practices Learn Religions. Learn Religions. Viitattu 14.2.2024. (englanniksi)
3. ↑ Hill, Jonathan: Den kristna kyrkans historia, s. 532. Örebro: Libris Förlag, 2007. ISBN 978-91-7387-296-6. (ruotsiksi)
4. ↑ The Anglican Communion Official Website - Provincial Directory web.archive.org. 7.3.2015. Arkistoitu 7.3.2015. Viitattu 28.4.2023.
5. ↑ Anglican communion: Anglican communion anglicancommunion.org. Viitattu 28.4.2023. (englanniksi)