Apollo-komento- ja huoltomoduuli

Apollo-komento- ja huoltomoduuli oli North American Aviationin NASAlle miehitettyjä kuulentoja varten valmistama yhdysvaltalainen avaruusalus. Se koostui kahdesta osasta: huoltomoduulista ja komentomoduulista. Kuulennoilla siihen telakoitiin Kuuhun laskeutuva kuumoduuli. Apollot laukaistiin avaruuteen Saturn IB- tai kuulennoilla Saturn V -kantoraketeilla.

Alun perin Apollo-avaruusaluksista rakennettiin kahta eri versiota: Block I ja Block II, joista ensimmäinen oli tarkoitettu koelentoihin. Yksikään Block I ei kuitenkaan lentänyt miehitettynä Apollo 1:n onnettomuuden takia.

Kuulentojen jälkeen alusta käytettiin Skylab-avaruusasema-ohjelmassa. Kolmen miehitetyn lennon lisäksi kahdella jälkimmäisellä lennolla muokattu Skylab Rescue-versio aluksesta oli valmiina laukaistavaksi pelastusaluksena. Sillä oli laukaisussa kaksihenkinen miehistö ja se olisi voinut tarvittaessa hakea ja kolme asemalla oleskellutta. Apollo-alusta käytettiin myös vuoden 1975 Apollo–Sojuz -yhteislennolla.

Tilattujen Block II -kapselien jälkeen NASA siirtyi käyttämään avaruussukkulaa. Sukkula ei kuitenkaan osoittautunut edulliseksi ja nopeasti uudelleenkäytettäväksi alukseksi, jollaiseksi se suunniteltiin. Lisäksi kahden sukkulan menetys onnettomuuksissa johti uuden avaruuslentokoneen perumiseen ja sukkulaohjelman ennenaikaiseen lopettamiseen. Uuden Orion-aluksen (aikaisemmin CEV) odotettiin lentävän enimmäisen lentonsa 2010. Projekti on kuitenkin pahasti myöhässä. Orion muistuttaa Apollo-avaruusalusta, mutta on kooltaan suurempi. Orion kykenee kuljettamaan kuuden hengen miehistön.