Boikotti

Boikotti tarkoittaa henkilön tai yhteisön toiminnan vaikeuttamista syrjimällä. Se voi kuulua väkivallattoman vastarinnan keinoihin. Boikotointi on järjestäytynyttä ja kollektiivista toimintaa, joka kohdistuu taloudellisiin, työmarkkinoiden, poliittisiin tai sosiaalisiin suhteisiin.^[1][2] Boikotti voi myös tarkoittaa, että kieltäytyy osallistumasta joihinkin toimintoihin, kuten kokouksiin, kansainvälisten tai paikallisten yhteisöjen toimintaan.^[1]

Termi on saanut alkunsa tapauksesta, jossa englantilainen maanomistaja Charles Cunningham Boycott kieltäytyi syksyllä 1880 alentamasta vuokraviljelijöiden maanvuokria. Irlannin maaliitto kielsi tällöin kaikenlaisen kanssakäymisen Boycottin kanssa, asetti siis hänet ”boikottiin”.^[3]

Yleensä boikotin tarkoituksena on pakottaa kohde muuttamaan käyttäytymistään, esimerkiksi epämoraalisena tai epäoikeudenmukaisena pidettyä liiketoimintatapaansa. Boikotti on yksi eettisen kuluttamisen kahdesta päämenetelmästä. Talouspakote on valtioiden välinen keino vaikuttaa toisen maan toimintaan talouteen suuntautuvien pakotteiden avulla.^[4] Työtaistelukeinona boikotti voi tarkoittaa, että työläiset eivät käytä määrätyn tuotantolaitoksen tuotteita tai eivät osta jossakin maassa valmistettuja tuotteita, taikka että työläiset kieltäytyvät työskentelemästä työpaikassa, jossa on työselkkaus käynnissä. Suomessa boikottia ovat käyttäneet esimerkiksi naisjärjestöt. Laajalla tilausten peruuttamisella saatiin Suomen suurimmat sanomalehdet lopettamaan seksipalveluilmoitusten julkaiseminen.

Boikottia ja boikotointia politiikassa on käsitellyt muun muassa valtio-opin professori Kari Palonen. Hän näkee esimerkiksi lentomatkojen boikotoinnin samanlaisena kiistämisen politiikan keinona kuin aseistakieltäytymisen ja kasvissyönnin.^[5]

1. ↑ ^{a b} Encyclopedia Britannica britannica.com.
2. ↑ Boikotti kielitoimiston sanakirja kielitoimistonsanakirja.fi.
3. ↑ Boikotti - kotus.fi Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 8.9.2021.
4. ↑ ​Vaikuttamisen areenat 4.3.2021. Suomen eduskunta. Viitattu 8.9.2021.
5. ↑ Paul-Erik Korvela, Kia Lindroos toim.: Avauksia Poliittiseen ajatteluun. Minerva-kustannus, 2008.