Cimbalom

cimbalom
Soitinryhmä	kielisoittimet
Alkuperämaa / ‑alue	Itäinen Keski-Eurooppa, erityisesti Unkari
Samankaltaisia soittimia	dulcimer
Infobox OK

Cimbalom eli symbaali on dulcimerin kaltainen jaloilla seisova puoli­suunnikkaan muotoinen kielisoitin, jota soitetaan lyömällä sen kieliä kahdella kapulalla.^[1] Sitä käytetään varsinkin Unkarissa sekä muuallakin itäisessä Keski-Euroopassa entiseen Itävalta-Unkariin kuuluneissa maissa sekä lisäksi Kreikassa. Vanhastaan se on ollut ennen kaikkea mustalais­orkesterien soitin^[1], mutta nykyisin sitä pidetään Unkarin kansallis­soittimena.^[2]

Diskanttipuolella jokaista säveltä vastaa neljä teräs­kieltä, jotka on viritetty unisonoon. Bassopuolella kutakin säveltä vastaa kolme kieltä, jotka on päällystetty kuparilla ja jotka on myös viritetty unisonoon. Hornbostelin–Sachsin soitin­luokituksessa cimbalonilla on numero 314.122-4,5.^[3]

Soittimen unkarin­kielinen nimi on cimbalom.^[4] Samoin kirjoitettuna sana on myös englannin kielessä soittimen yleisin nimi^[5]. Suomessa soittimesta on käytetty myös nimitystä symbaali, joka on tullut tunnetuksi varsinkin Kaustisen Kansan­musiikki­juhlien vaikutuksesta^[2], mutta se voi aiheuttaa myös sekaannusta, sillä varsinaisesti sana tarkoittaa lautasia^[2], minkä ohella sanaa käytetään muutamista muistakin erilaisista soittimista.^[4] Dulcimerin ja cimbalomin kaltaisiin soittimiin kuuluu myös Lähi-idässä käytetty santur.

1. ↑ ^{a b} ”Cimbalom”, Tammen musiikkitietosanakirja, 2. osa (M–Ö), s. 190. Tammi. ISBN 951-30-5916-2.
2. ↑ ^{a b c} ”Dulcimer”, Otavan iso musiikkitietosanakirja, 2. osa (Dallapiccola–Hervé), s. 94. Otava, 1977. ISBN 951-1-04191-6.
3. ↑ Tasas Baran: The Cimbalom World, s. 15. Lviv: Svit, 1999. ISBN 5-7773-0425-7.
4. ↑ ^{a b} Annukka Aikio (toim.): ”Symbaali”, Uusi sivistyssanakirja, s. 586. Otava, 1973. ISBN 951-1-00944-3.
5. ↑ Stanley Sadie, Alison Latham (toim.): The Norton Grove Concise Encyclopedia of Music, s. 156. Lontoo: Macmillan Press Ltd., 1988. ISBN 0333-432363.