EAN-13-viivakoodi on 13-merkkinen standardoitu viivakoodi, joka on laajennus alun perin Yhdysvalloissa kehitetystä 12-numeroisesta Universal Product Code -koodista (UPC).[1] EAN-13-viivakoodit määrittelee standardointijärjestö GS1.
Viivakoodin nimi oli aluksi European Article Number (eurooppalainen tavaranumero). Myöhemmin sen nimeksi vahvistettiin International Article Number (kansainvälinen tavaranumero), mutta lyhenne EAN säilyi.
EAN-13 -viivakoodeja käytetään maailmanlaajuisesti vähittäiskaupassa yleisesti myytyjen tuotteiden tunnuksina. Viivakoodeilla merkityt numerosarjat ovat tuotekohtaisia tunnistenumeroita, joita Japanissa sanotaan myös japanilaisiksi tavaranumeroiksi (JAN). Kaikki numerot, jotka koodataan UPC- tai EAN- viivakoodeilla, tunnetaan nimellä GTIN (Global Trade Item Number, maailmanlaajuinen kauppatavaranumero, ja ne voidaan koodata myös muilla GS1-viivakoodeilla.
EAN-13-viivakoodin ohella on käytössä myös EAN-8-viivakoodi. Sitä käytetään lähinnä joillekin pienemmille tuotteille kuten makeisille.
EAN-13-koodiin lisätään joskus ylimääräinen kaksinumeroinen EAN-2- tai viisinumeroinen EAN-5-koodi, jolloin saadaan yhteensä 14- tai 17-merkkinen koodi. Näitä käytetään lähinnä aikakauslehdelle niiden eri numeroiden erottamiseksi toistaan, kirjoille sekä kaupassa punnittaville elintarvike- ym. tuotteille niiden painon ilmaisemiseen.
© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search