Eleginen distikon

Eleginen distikon (myös eleginen distikhon, elegiamitta, m.kreik. δίστιχον, distikhon, ”kaksisäkeinen”)^[1] on antiikin kreikkalaisesta metriikasta peräisin oleva runomitta, jota käytettiin alun perin elegia- eli hautarunoudessa. Se koostuu distikonista eli säeparista, joista ensimmäinen säe on daktyylisessä heksametrissä ja toinen säe daktyylisessä pentametrissä.

Elegiamittaa käytettiin elegian lisäksi myös muussa epigrammirunoudessa. Myöhemmin sitä käyttivät rakkausrunoudessa muun muassa Kallimakhos ja latinankielisen runouden puolella muun muassa Ovidius, Propertius ja Tibullus.

1. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: δίστιχος, -ον A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)