Elektroninen demokratia

Elektroninen demokratia, tunnetaan myös termeillä e-demokratia, digitaalidemokratia, digitaalinen demokratia ja sähköinen demokratia, tarkoittaa informaatioteknologian ja tietokoneavusteisten viestintävälineiden hyödyntämistä poliittiseen keskusteluun, päätöksentekoon ja (edustuksellisessa demokratiassa) edustajien valintaan. Myös termiä teledemokratia on käytetty^[1] jolla viitataan useimmiten 1990-luvun puolivälissä ja sitä ennen tapahtuneisiin kokeiluihin, joissa tietotekniikkaa ja puhelinteknologiaa käytettiin hyväksi^[2]. E-demokratia -termiä käytetään usein erotukseksi perinteisemmästä poliittisesta ja demokraattisesta toiminnasta erityisesti edustuksellisessa demokratiassa, jossa käytetään pääosin perinteisiä viestintävälineitä, kuten kokouksia tai yksisuuntaisia joukkotiedotusvälineitä.^[3]. Tieteenaloista elektronista demokratiaa tutkivat ainakin politiikan tutkimus, tietojärjestelmätiede, kommunikaatiotutkimus, sekä systeemiteoria.^[4]

1. ↑ Ari-Veikko Anttiroiko: Teledemokratian mahdollisuudet ja ongelmat (Esitelmä Helsingin yliopistossa) 21. lokakuuta 1999. Julkisoikeuden laitos, Helsingin yliopisto. Viitattu 15. syyskuuta 2007.
2. ↑ Steven Clift: E-Government and Democracy (pdf) www.publicus.net. helmikuu 2003. Viitattu 15. syyskuuta 2007. (englanniksi)
3. ↑ Tero Päivärinta ja Øystein Sæbø: Models of e-Democracy. Communications of the Association for Information Systems, 2006, nro 17, s. 818-840. New York: Association for Information Systems. ISSN 1529-3181. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12. syyskuuta 2007. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
4. ↑ Inderscience.com: International Journal of Electronic Democracy (Lehden esittelysivu) Inderscience. Viitattu 16. syyskuuta 2007.