Elisabet (Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar)

Kuningatar Elisabet
Richard Stonen maalaama muotokuva vuodelta 1986.
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar
Virkakausi	11. joulukuuta 1936 – 6. helmikuuta 1952
Kruunajaiset	12. toukokuuta 1937
Intian keisarinna
Virkakausi	11. joulukuuta 1936 – 14. elokuuta 1947
Syntynyt	4. elokuuta 1900 Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut	30. maaliskuuta 2002 (101 vuotta) Windsor, Berkshire, Yhdistynyt kuningaskunta
Puoliso	Yrjö VI
Lapset	Elisabet II Prinsessa Margaret
Koko nimi	Elizabeth Angela Marguerite Bowes-Lyon
Suku	Windsor (avioliiton kautta) Bowes-Lyon (syntyjään)
Isä	Claude Bowes-Lyon
Äiti	Cecilia Bowes-Lyon
Uskonto	anglikaani
Nimikirjoitus

Kuningatar Elisabet, (Elizabeth Angela Marguerite; (4. elokuuta 1900 – 30. maaliskuuta 2002) oli kuningas Yrjö VI:n puoliso ja kuningatar Elisabet II:n ja prinsessa Margaretin äiti. Hän oli Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar vuodesta 1936 miehensä kuolemaan asti 1952. Yrjö VI:n kuoleman jälkeen hänet tunnettiin nimellä kuningatar Elisabet, kuningataräiti,^[1] jotta olisi vältetty sekaannus hänen tyttärensä kuningatar Elisabet II:n kanssa. Hän oli viimeinen Intian keisarinna.^[2]

Skotlannin aatelistoon syntyneenä hänet tunnettiin elämänsä varhaisissa vaiheissa ensin nimellä kunnianarvoisa Elizabeth Bowes-Lyon ja Lady Elizabeth Bowes-Lyon hänen isänsä perittyä Strathmoren ja Kinghornen jaarlikunnan 1904. Elizabeth tuli julkisuuteen 1923 avioituessaan Yorkin herttuan prinssi Albertin kanssa, joka oli kuningas Yrjö V:n ja kuningatar Maryn toinen poika. Yorkin herttuattarena hän yhdessä miehensä ja tytärtensä Elisabetin ja Margaretin kanssa ilmensi perinteisiä arvoja perhe-elämässä ja julkisissa tehtävissään.^[3] Herttuatar Elisabet alettiin tuntea "hymyilevänä herttuattarena".^[4]

Vuonna 1936 prinssi Albert yllättäen nousi kuninkaaksi veljensä Edvard VIII:n luovuttua kruunusta naidakseen eronneen amerikkalaisen Wallis Simpsonin. Kuningatar Elisabet oli miehensä rinnalla diplomaattisilla kiertueilla Ranskaan ja Pohjois-Amerikkaan ennen toisen maailmansodan alkua. Sodan aikana hän näytti lannistumatonta henkeä ja hankki näin moraalista tukea julkisuudessa. Tunnustaessaan Elisabetin roolin Britannian moraalin voimavarana Adolf Hitler kuvasi häntä ”Euroopan vaarallisimmaksi naiseksi”.^[5] Sodan jälkeen kuninkaan terveys heikkeni, ja Elisabet jäi leskeksi vain 51 vuoden iässä.

Elisabetin anoppi kuningatar Mary kuoli 1953, ja Elisabetista tuli kuninkaallisen perheen vanhin jäsen 52-vuotiaana lankonsa (kruunusta luopuneen Edvard VIII:n) muutettua ulkomaille, jolloin hän omaksui perheen matriarkan arvon. Myöhempinä vuosinaan hän oli kuninkaallisen perheen suosituin jäsen, kun moni muu kuninkaallisista haki vielä julkista hyväksyntää.^[6] Hän jatkoi aktiivista elämää julkisuudessa viimeisiin kuukausiinsa asti ennen kuolemaansa 101-vuotiaana, jolloin hänen nuoremman tyttärensä Margaretin kuolemasta oli kulunut vain seitsemän viikkoa.

1. ↑ McCluskey, Peter, Elizabeth: The Queen Mother, CBC News, viitattu 1. toukokuuta 2009
2. ↑ A week of mourning for the last empress the Guardian. 1.4.2002. Viitattu 30.4.2021. (englanniksi)
3. ↑ Roberts, pp. 58–59
4. ↑ British Screen News: Our Smiling Duchess, British Screen Productions, London, 1930
5. ↑ Richard M. Langworth: HM Queen Elizabeth The Queen Mother 1900–2002 Kevät 2002, julkaisija: The Churchill Centre, haettu 1. toukokuuta 2010
6. ↑ Moore, Lucy (31. maaliskuuta 2002), "A wicked twinkle and a streak of steel", The Guardian, http://www.guardian.co.uk/queenmother/article/0,,676855,00.html, viitattu 1. toukokuuta 2009