Esinelaina

Laina tarkoittaa esineen luovuttamista toisen käyttöön määräajaksi tai toistaiseksi ilman, että lainan kohteen omistusoikeus muuttuu. Laina eroaa vuokrasta siinä, että lainasta ei suoriteta vastiketta tai muuta korvausta omistajalle. Jos vastiketta (esim. rahaa tai tavaraa) maksetaan, kyseessä on vuokra.

Laina määritellään yleensä irtaimen esineen vastikkeettomaksi käyttöoikeudeksi, joka perustuu lainanantajan ja lainanottajan väliseen sopimukseen.^[1]

Laina on henkilökohtainen sopimus, eikä lainanottaja saa siirtää oikeuttaan toiselle.^{[Huom. 1]} Hän ei saa myöskään luovuttaa lainatun esineen käyttöoikeutta eteenpäin.^{[Huom. 2]} Asia voidaan ilmaista niin, että lainanottajan on pidettävä lainattu esine omassa kontrollissaan koko laina-ajan.^[2] Lainanottajan käyttöoikeus esineeseen ei periydy vaan laina päättyy lainanottajan kuollessa. Jos lainaesineen omistaja myy esineen toiselle, sanotaan että "kauppa rikkoo lainan" eli ostajalla on oikeus saada lainattu esine haltuunsa, vaikka laina-aika ei olisikaan vielä päättynyt.^[1]

Lainanottajan on käytettävä esinettä sovitulla tai lainaa annettaessa edellytetyllä tavalla. Lainaesinettä ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Lainanottajan on palautettava lainaesine takaisin yhtä hyvänä kuin hän sen sai.^[1]

1. ↑ ^{a b c} Saarnilehto (päätoim.):Varallisuusoikeus, s. 997–999.
2. ↑ Bengtsson, Bertil: Särskilda avtalstyper I, s. 71. (2. p.) Stockholm 1972.

Viittausvirhe: <ref>-elementit löytyivät ryhmälle nimeltä ”Huom.”, mutta vastaavaa <references group="Huom."/>-elementtiä ei löytynyt