Eurasianismi

Osa artikkelisarjaa
Konservatismi
Pääsuuntaukset Arvokonservatismi Kansalliskonservatismi Kulttuurikonservatismi Kristillisdemokratia Liberaalikonservatismi Paleokonservatismi Traditionalismi
Alueelliset suunnat Agrarismi Eurasianismi Dynaaminen Fennomania Francoismi Gaullismi Karlismi Kristillinen oikeisto Suuri yhteiskunta Thatcherismi Uuskonservatismi
Käsitteet Auktoriteetti Avioliitto Hyve Hierarkia Isänmaallisuus Kansalaisyhteiskunta Kommunitarismi Kulttuuriperintö Laillisuus Läheisyysperiaate Luonnonoikeus Maanpuolustus Monarkia Normi Perhe Perheasiat Perhearvot Perinne Solidaarisuus Uskonto Vapaat markkinat Viisaus Yksityisomaisuus
Filosofit Arwidsson Belloc Bonald Boström Burke Buckley Carlyle Chesterton Chateaubriand Coleridge Dostojevski Friedman Geijer Guénon Heberlein Hegel Heidenstam Hume Johnson Jünger Karamzin Kirk Kristol Le Bon Linkomies Maistre Meurman Newman Nordin Peterson Podhoretz Runeberg Schmitt Scruton Snellman Sowell Stolpe Strauss Taine Tocqueville Yrjö-Koskinen
Poliitikot Adams Adenauer Baldwin Benson Bismarck Bohman Buchanan H. W. Bush W. Bush Cameron Canning Chambers Cleveland Churchill Coolidge Danielson-Kalmari Disraeli Dulles Eisenhower Estlander Falwell Ford Franco Gaulle Gingrich Goldwater Hetemäki Holkeri Huckabee Hägglund Ingman Junnila Karlsson Kirkpatrick Kissinger Kjellén Kohl Laar Le Pen Maurras May McCain McCarthy Merkel Metternich Nevanlinna Nixon Paasikivi Powell Paul Pitt Reagan Renvall Salazar Salisbury Saukkonen Svinhufvud Taft Thatcher Tulenheimo Trygger Westerholm Virkkunen Wrede
Järjestöt CDI-IDC ECR-ryhmä ECR-puolue Euroopan kansanpuolue IDU IYDU Konservatiivipuolue Republikaaninen puolue Luettelo konservatiivisista puolueista
Lisää aiheesta Ancien régime Amerikkalainen ekseptionalismi Antikommunismi Aristokratia Historiallinen koulukunta Kansallisromantiikka Klassinen liberalismi Konservatiiviliberalismi Koti, uskonto ja isänmaa Lojalistit Maltilliset republikaanit Monarkismi Moraalinen absolutismi Oikeisto Uusoikeisto Protektionismi Reaktionäärisyys Uustaantumuksellisuus Traditionalismi Ultrarojalistit Vapaakauppa
n k m

Eurasianismi (ven. еврази́йство, jevrazijstvo) on venäläinen sosiopoliittinen liike, joka sai alkunsa vallankumouksen ja sisällissodan jälkeen valkoisten emigranttien keskuudessa 1920-luvulla. Eurasianisten mukaan Venäjän kulttuuri ja yhteiskunta ei ole eurooppalainen vaan siitä itäisempi ja erilainen, ja että Venäjän ei tulisi ottaa vastaan länsimaisia vaikutteita.^[1] Perustuen historiallisiin, maantieteellisiin, etnografisiin, kielellisiin, kulttuurillisiin ja uskonnollisiin tutkimuksiin eurasianistit ehdottivat, että Venäjän keisarikunnan- ja täten myös Neuvostoliiton maat muodostivat "luonnollisen yhtenäisyyden".^[2] Eurasianismin keskeinen piirre on venäläisen etnonationalismin hylkääminen.^[3]

Nykyaikainen eurasianismi keskittyy kolmen ideologisen virtauksen ympärille: Aleksandr Duginin neo-eurasianismi, "kommunistinen eurasianismi", jota edustaa Venäjän kommunistinen puolue, sekä Venäjän geopoliittisia etuja edistävä valtion eurasianismi. Presidentti Vladimir Putinin hyväksymä Venäjän vuoden 2023 ulkopoliittinen konsepti, jossa Venäjä määritellään euraasialaiseksi sivilisaatiovaltioksi, on tiiviisti linjassa Kiinan, islamilaisen maailman ja muun globaalin etelän kanssa. Se pyrkii "korvaamaan lännen hegemonian suureuraasialaisella kumppanuudella".^[4][5][6] Kazakstanin presidentin Nursultan Nazarbajevin puhe maaliskuussa 1994 Moskovan valtionyliopistossa muodosti ideologisen lähtökohdan "pragmaattisen eurasianismin" toteuttamiselle. Hän ehdotti uutta integraatiomallia: siirtyminen kohti Eurasialaista unionia, joka perustuu taloudelliseen integraatioon ja yhteiseen puolustukseen.^[7] Euraasian talousunioni perustetiin vuonna 2015. Siihen kuuluu Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Valko-Venäjä ja Venäjä.^[8]

Eurasianisteja löytyy myös muiden kansallisuuksien parista. Esimerkiksi tataaritaustainen Venäjän päämufti Talgat Tadžuddin on todettu Duginia tukevaksi eurasianistiksi, joka uskoo "ainutlaatuiseen ortodoksi-muslimi -sivilisaatioon".^[9] Turkissa puolestaan 1990-luvun lopulta eurasianismi on kerännyt jonkun verran seuraajia nationalistien keskuudessa. Merkittävin hahmo näistä on Doğu Perinçek, joka on myös avoimesti kannattanut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.^[10]

1. ↑ Eurasianism encyclopedia.com.
2. ↑ Transcript: Russian Nationalism euraknot.org. 2019.
3. ↑ Mark Bassin: Re-imagining World Spaces: The New Relevance of Eurasia humanitiesfutures.org.
4. ↑ Russia adopts new anti-West foreign policy strategy dw.com. Arkistoitu 15.4.2023. Viitattu 2.11.2023.
5. ↑ Nigel Gould-Davies: Russia’s new foreign-policy concept: the impact of war iiss.org. Arkistoitu 2.5.2023. Viitattu 2.11.2023.
6. ↑ The Concept of the Foreign Policy of the Russian Federation russiaeu.ru. Arkistoitu 10.4.2023. Viitattu 2.11.2023.
7. ↑ Eurasian Union: Ideas, Practice, Perspectives 1994-1997 presidentlibrary.kz. Arkistoitu 12.4.2020. Viitattu 2.11.2023.
8. ↑ Eurasian Economic Commission eurasiancommission.org.
9. ↑ Филатов С. Б. Центральное духовное управление мусульман России (ЦДУМР) // Современная религиозная жизнь России. Опыт систематического описания / Отв. ред. М. Бурдо, С. Б. Филатов. — М.: Логос, 2005. — Т. III. — С. 81—90. — 464 с. — 2000 экз. — ISBN 5-98704-044-2.
10. ↑ Mehmet Ulusoy: "Rusya, Dugin ve‚ Türkiye’nin Avrasyacılık stratejisi" Aydınlık Dec. 5 2004, s. 10–16