Euroopan unionin laajentuminen

Osa artikkelisarjaa
Euroopan unionin politiikka
Euroopan lippu

Euroopan unionin laajentumisella tarkoitetaan uusien jäsenvaltioiden liittymistä Euroopan unioniin (EU). Alkuperäisten Euroopan hiili- ja teräsyhteisön jäsenmaiden eli Alankomaiden, Belgian, Italian, Ranskan, Luxemburgin ja Saksan, joukkoon on liittynyt uusia jäseniä integraation eri vaiheissa. Vuonna 1973 jäseniksi liittyivät Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja Tanska. Kreikasta tuli jäsen vuonna 1981, Espanja ja Portugali liittyivät vuonna 1986. Vuoden 1995 laajentumiskierroksella unioniin liittyivät Itävalta, Ruotsi ja Suomi.[1]

Unionin laajentumiseksi Keski- ja Itä-Eurooppaan määriteltiin vuonna 1993 Kööpenhaminan kriteerit, joissa uusilta jäsenmailta edellytettiin demokratian ja oikeusvaltioperiaatteiden noudattamista, ihmisoikeuksien kunnioittamista, toimivaa markkinataloutta sekä kykyä kantaa jäsenyyden velvoitteet. Ehdokasmaat ovat solmineet unionin kanssa asteittaisen integraation mahdollistavia assosiaatiosopimuksia.[1]

Euroopan unionin suurimmassa laajentumisessa vuonna 2004 jäseniksi liittyivät Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. Laajentuminen vaati perussopimusten tarkistamista, ennen kaikkea unionin päätöksentekojärjestelmien ja toimielinrakenteen osalta. Perussopimusten muutoksia käsiteltiin muun muassa Nizzan sopimusta edeltäneessä hallitustenvälisessä konferenssissa. Bulgaria ja Romania liittyivät unioniin vuoden 2007 alussa. Kroatia liittyi unioniin vuonna 2013.[1]

Euroopan unioni on käynyt vuonna 2005 jäsenneuvotteluja Turkin kanssa. Joulukuussa 2006 unioni päätti osittain jäädyttää neuvottelut Kyproksen asemaan liittyneen kiistan takia. Vuonna 2010 unioni aloitti jäsenyysneuvottelut Islannin kanssa, mutta Islanti perui jäsenhakemuksensa vuonna 2014. Myös Makedonia, Montenegro ja Serbia ovat hakeneet jäsenyyttä.[1] Vuonna 2020 Yhdistynyt kuningaskunta erosi Euroopan unionista.[2]

  1. a b c d Erkkilä, Tero & Tiilikainen, Teija: Avain EU-käsitteisiin, s. 15. UM:n Eurooppatiedotus, 2012. ISBN 978-952-281-017-5.
  2. Tietoa brexitistä Eurooppatiedotus. Arkistoitu 4.12.2020. Viitattu 27.11.2020.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search