Firenzen kirkolliskokous

Osa artikkelisarjaa
Ekumeeniset kirkolliskokoukset
Kuva Trenton kirkolliskokouksesta.
300–400-luku
Nikea I (325) Konstantinopoli I (381) Efesos (431) Khalkedon (451)
500–800-luku
Konstantinopoli II (553) Konstantinopoli III (680–681) Nikea II (797) Konstantinopoli IV (869–870)
1100–1300-luku
Lateraani I (1123) Lateraani II (1139) Lateraani III (1179) Lateraani IV (1215) Lyon I (1245) Lyon II (1274) Vienne (1311–1312)
1400–1500-luku
Konstanz (1414–1418) Firenze (1431–1432) Lateraani V (1512–1517) Trento (1545–1563)
1800–1900-luku
Vatikaani I (1869–1870) Vatikaani II (1962–1965)
n k m

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Seitsemästoista ekumeeninen eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, yleiseksi ja apostoliseksi" itsensä tunnustaman kirkon piispojen kirkolliskokous avattiin vuonna 1431 Baselissa, mutta siirrettiin 1438 Ferraraan ja 1439 Firenzeen. Siksi sitä kutsutaan myös nimillä Baselin kirkolliskokous ja Firenzen kirkolliskokous.

Paavi Eugenius IV:n ja keisari Sigismundin aikana pidetyn kirkolliskokouksen päätavoite oli Böömin alueen rauhoittaminen. Kirkolliskokouksessa pyrittiin myös katolisen ja ortodoksisen kirkon yhdistämiseen.

Katolinen kirkko katsoo kirkolliskokouksen olleen ekumeeninen ensimmäisten 25 istuntonsa osalta. Ortodoksinen kirkko ei tunnusta tätä kirkolliskokousta todelliseksi ekumeeniseksi kirkolliskokoukseksi.

Mika Waltarin historiallinen romaani Nuori Johannes sijoittuu osittain Firenzen kirkolliskokoukseen.