Frankium

RadonFrankiumRadium
Cs

Fr

Uue  
 
 


Yleistä
Nimi Frankium
Tunnus Fr
Järjestysluku 87
Luokka metalli
Lohko s
Ryhmä 1, alkalimetalli
Jakso 7
Tiheys1,87 · 103 kg/m3
Kovuus- (Mohsin asteikko)
Värimetallinen
Löytövuosi, löytäjä 1939, Marguerite Perey
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(223)
Orbitaalirakenne[Rn] 7s1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 18, 8, 1
Hapetusluvut+I
Kiderakennetilakeskeinen kuutiollinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste300 K (27 °C)
Kiehumispiste950 (?) K (677 (?) °C)
Höyrystymislämpön. 65 kJ/mol
Sulamislämpön. 2 kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus0,7 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
Lämmönjohtavuus(300 K) 15 (?) W/(m·K)
CAS-numero7440-73-5
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Frankium on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Fr (lat. francium), järjestysluku on 87 ja CAS-numero 7440-73-5. Frankium on hyvin radioaktiivinen alkalimetalli, jota löytyy uraani- ja toriummalmeista. Sen sulamispiste on 300 K (27 °C) ja kiehumispiste 950 K. Frankium on maankuoren toiseksi harvinaisin alkuaine astatiinin jälkeen. Se on myös viimeisin alkuaine, jota on löytynyt ensin luonnosta. Sen jälkeen uudet alkuaineet on ensin valmistettu laboratorioissa.[1]

Frankium on saanut nimensä Ranskan (France) mukaan, ja sen löysi vuonna 1939 Marguerite Perey Curie-instituutissa Pariisissa.[2] Frankium on raskain alkalimetalleista. Sitä esiintyy uraanimalmeissa, joissa sitä syntyy aktiniumin alfa­hajoamisen tuloksena.[3] On arvioitu, että sitä on noin 550 grammaa koko maankuoressa.[4]

Keinotekoisesti frankiumia voidaan valmistaa pommittamalla syklotronissa toriumia protoneilla tai ydinreaktorissa radiumia neutroneilla. Sitä on kuitenkin valmistettu vain aivan pieniä määriä tutkimus­tarkoituksiin.[2]

Frankiumista tunnetaan 33 isotooppia, joista ainoa luonnosta löytyvä 223Fr on pitkäikäisin 22 minuutin puoliintumisajalla. Useimpien muiden isotooppien puoliintumis­aika on alle minuutin.[2]

Frankiumin kemiallisia ominaisuuksia tunnetaan kohtalaisen vähän, koska se on erittäin harvinainen alkuaine. Frankiumia on tutkittu radiokemiallisilla menetelmillä ja on selvinnyt, että sen stabiilein tila on ionimuodossa Fr+[5]. Frankium on kaikista tunnetuista alkuaineista vähiten elektronegatiivinen[5], minkä takia sen pitäisi olla kaikista alkalimetalleista kemiallisesti aktiivisin. Kemiallisilta ominaisuuksiltaan frankium muistuttaa muita alkali­metalleja, eniten cesiumia, joka on luonnosta löytyvistä alkalimetalleista frankiumin jälkeen toiseksi raskain ja sijaitsee jaksollisessa järjestelmässä heti frankiumin yläpuolella.

  1. http://chemistry.about.com/od/elementfacts/a/francium.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b c Marko Hamilo: Frankium hajoaa parissa minuutissa Helsingin Sanomat. 22.11.2005. Arkistoitu 10.2.2010. Viitattu 14.7.2010.
  3. Luonnon radioaktiivisia aineita sisältävät mineraalit (kaavio hajoamissarjoista sivulla 5) (pdf) Säteilyturvakeskus. Arkistoitu 17.9.2011. Viitattu 14.7.2010.
  4. http://chemeducator.org/sbibs/s0010005/spapers/1050387gk.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. a b http://www.lenntech.com/periodic/elements/fr.htm

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search