Fysiikka

Fysiikka
Alkuräjähdysteorian mukaan maailmankaikkeus syntyi hyvin tiheästä ja kuumasta pisteestä. Sen jälkeen avaruus on jatkuvasti laajentunut.
Lähitieteet:	matematiikka, kemia, tähtitiede, maantiede, biologia, lääketiede
Osa-alueet:	mekaniikka, lämpöoppi, sähköoppi, optiikka, akustiikka, astrofysiikka, hiukkasfysiikka, atomifysiikka, tiiviin aineen fysiikka, ydinfysiikka
Pääteoriat:	klassinen mekaniikka suhteellisuusteoria kvanttimekaniikka
Kuuluisimmat tieteilijät:	Aristoteles, Galileo Galilei, Isaac Newton, James Maxwell, Max Planck, Albert Einstein, Richard Feynman, Nikola Tesla, Stephen Hawking

Fysiikka (m.kreik. φύσις, fysis eli luonto) on ainetta, energiaa ja perusluonteisia luonnonlakeja tutkiva tiede.^[1] Fysiikka pyrkii löytämään luonnosta lainalaisuuksia, joita voidaan kuvata matemaattisesti ja koetella kokeellisesti.^[2] Fysiikka on luonnontiede, joka tutkii kaikkeutta käsitellen aineen, energian, avaruuden ja ajan käyttäytymistä, perusvuorovaikutuksia ja näiden muodostamia kokonaisuuksia. Tämän vuoksi fysiikkaa voidaan pitää perustavanlaatuisena tieteenä, johon muun muassa kemian, maatieteiden, biologian ja muiden luonnontieteiden ”ydintietämys” pohjautuu.^[2] Fysiikan tutkijoita nimitetään fyysikoiksi.

Kaikki luonnonlait kuuluvat fysiikan aihealueeseen. Fysiikan tutkimuskohteisiin kuuluvat painovoima, sähkömagnetismi, heikko vuorovaikutus ja vahva vuorovaikutus. Fysiikka on kokeellinen ja eksakti luonnontiede.^[3] Kokeellisuus eli empiirisyys tarkoittaa sitä, että luonnonilmiöitä koskevat havainnot ja mittaukset ovat kaiken fysikaalisen tiedon pohja. Fysikaalinen tieto on aina kokeellisesti koeteltua. Eksaktisuus merkitsee, että fysiikan tulokset pyritään ilmaisemaan matemaattisessa muodossa ilmiön havaittuja säännönmukaisuuksia esittävinä lakeina, joiden avulla voidaan tehdä ilmiötä koskevia kvantitatiivisia ennusteita.^[3] Fysiikkaa sovelletaan muiden muassa koneissa ja teollisuudessa. Fysiikan kaavoja ovat esimerkiksi dynamiikan peruslaki ${\displaystyle F=ma}$, paikan kaava ${\displaystyle x=x_{0}+vt+{\frac {1}{2}}at^{2}}$ ja matemaattisen heilurin kaava ${\displaystyle T=2\pi {\sqrt {l/g}}}$.

1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. Teoksen verkkoversio.
2. ↑ ^{a b} Fysiikka 1, Fysiikka luonnontieteenä s. 10
3. ↑ ^{a b} Fysiikka 1, Fysiikka luonnontieteenä s. 11