Hans Kelsen

Hans Kelsen
Hans Kelsen noin vuonna 1930.
Henkilötiedot
Syntynyt	11. lokakuuta 1881 Praha, Itävalta-Unkari
Kuollut	19. huhtikuuta 1973 (91 vuotta) Berkeley, Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Wienin yliopisto
Instituutti	Wienin yliopisto Kölnin yliopisto Geneven yliopisto Harvardin yliopisto Kalifornian yliopisto, Berkeley
Oppilaat	Helen Silving-Ryu
Tutkimusalue	oikeusteoria valtio-oikeus
Tunnetut työt	puhdas oikeusoppi normipyramidi perusnormi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hans Kelsen (11. lokakuuta 1881 Praha, Itävalta-Unkari – 19. huhtikuuta 1973 Berkeley, Yhdysvallat) oli itävaltalainen oikeustieteilijä ja -teoreetikko, joka on yksi oikeuspositivismin tärkeimpiä edustajia^[1] ja koko 1900-luvun merkittävimpiä oikeusajattelijoita^[2][3][4]. Kelsen toimi uransa aikana professorina Wienissä vuosina 1917–1929, Kölnissä vuosina 1929–1933, Genevessä vuosina 1933–1940 ja Yhdysvalloissa (Harvard, Berkeley) vuodesta 1940 lähtien. Hänen tieteellinen työnsä kesti yli 60 vuotta ja sisälsi paljon oikeustieteen, sosiologian ja politiikan aloilta.^[2]

Kelsen tunnetaan etenkin hänen puhtaan oikeusopin teoriastaan^[5], jonka hän esitteli pääteoksessaan Puhdas oikeusoppi (Reine Rechtslehre, 1934). Kelsenin mukaan oikeutta tuli tarkastella "puhdistettuna" kaikesta ei-oikeudellisesta aineksesta. Hänen teoriansa keskeisiä piirteitä ovat oikeusnormien muodostama hierarkkinen oikeuspyramidi ja sen huipulla oleva perusnormi. Kelsenin puhdas oikeusoppi on vaikuttanut erittäin moniin tutkijoihin ympäri maailmaa^[5].

Tieteellisen uransa ohella Kelsen työskenteli myös käytännöllisempien tehtävien parissa. Hän muun muassa osallistui Itävallan vuoden 1920 perustuslain laadintaan ja toimi sotarikostoimikunnan oikeudellisena avustajana Nürnbergin oikeudenkäynneissä.

1. ↑ Tuori 2000, s. 7
2. ↑ ^{a b} Gylling, Mäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 314
3. ↑ Siltala 2010, s. 40
4. ↑ Lagerspetz 2009, s. 35
5. ↑ ^{a b} Gylling, Mäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 322