Helluntai

Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamiselle ja kristillisen kirkon perustamiselle omistettu kristillinen juhlapäivä.^[1][2] Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Läntisten kirkkojen pääsiäissäännön mukaan helluntai on aikaisintaan 10. toukokuuta (viimeksi vuonna 1818, seuraavan kerran 2285) ja viimeistään 13. kesäkuuta (1943 ja 2038). Suomeen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher ’pyhät päivät’.^[3]

Alkuperältään ja ajankohdaltaan helluntai liittyy myös juutalaisten šavuot-juhlaan eli viikkojuhlaan, jota vietetään seitsemän viikkoa juutalaisten pääsiäisen eli pesahin jälkeen toisaalta sadonkorjuujuhlana, toisaalta Siinailla tapahtuneen lain antamisen muisto­juhlana.^[2] Uudessa testamentissa tästä juhlasta käytetään nimitystä helluntai.

Helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla pääsiäisen ja joulun jälkeen.^[4] Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä.^[5] Koska se on aina sunnuntai, se ei useimmilla työ­paikoilla kuitenkaan vaikuta työaikajärjestelyihin.

Helluntaipäivä on seitsemäs sunnuntai pääsiäisestä, joka taas määräytyy vanhojen pääsiäissääntöjen mukaan. Joissakin maissa helluntai on kaksipäiväinen juhla.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä kotus ei löytynyt
2. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Fokus ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Häkkinen ei löytynyt
4. ↑ Oja, s. 176.
5. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä finlex ei löytynyt