Hemoglobiini

Hemoglobiini eli verenpuna (lyh. Hb)^[1] (C₂₉₃₂H₄₇₂₄N₈₂₈S₈Fe₄O₈₄₈) muodostaa kolmasosan punasolusta. Se on rautapitoinen happea sitova^[2] proteiini. Se kuljettaa punasolujen mukana pääosin happea, mutta jonkin verran myös hiilidioksidia. Hemoglobiinipitoisuuden määritys verinäytteestä kuuluu perusterveydenhuollossa useimmin tehtäviin verikokeisiin, sisältyen osakokeena perusverenkuvaan (PVK). Suomessa pitoisuus ilmoitetaan yksikössä grammaa/litra. Jos hemoglobiiniarvo on alle normaalin, kutsutaan tilaa anemiaksi. Suomessa vuonna 2003 käyttöön otetut kansalliset aikuisten (16 vuotta täyttäneet) viitearvot ovat miehillä 134–167 g/l ja naisilla 117–155 g/l.^[3][4] Hemoglobiinin muoto muuttuu sen sitoessa happimolekyylejä. Tällöin hemoglobiinia nimitetään oksihemoglobiiniksi. Kun happea ei ole sitoutuneena hemoglobiiniin, sitä kutsutaan deoksihemoglobiiniksi. Deoksihemoglobiinin proteiiniosat sitovat hiilidioksidia.

Seuraavassa taulukossa on esitetty eri eläinlajien keskimääräisiä hemoglobiiniarvoja.^[5]

1. ↑ Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 23.2.2013.
2. ↑ Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 178. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
3. ↑ Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 65. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.
4. ↑ B-PVK+TKD viitearvot, HUSLAB tutkimusohjekirja [1]
5. ↑ Sjaastad, Øystein V.: Physiology of domestic animals, s. 285. Oslo: Scandinavian Veterinary Press, 2003. OCLC: 53046736. ISBN 8291743118. Teoksen verkkoversio.