Hiilidioksidi

Hiilidioksidi
Tunnisteet
CAS-numero	124-38-9
PubChem CID	280
Ominaisuudet
Molekyylikaava	CO2
Moolimassa	44,0 g/mol
Ulkomuoto	Väritön kaasu
Sulamispiste	−78 °C (195 K)
Kiehumispiste	−57 °C (216 K) (5,812 barissa)
Tiheys	1 600 kg/m3 (kiinteä)  1,98 kg/m3 (kaasu)
Liukoisuus veteen	1,45 kg / 1 000 l
Infobox OK

Hiilidioksidi, molekyylikaavaltaan CO₂, on hiilestä ja hapesta koostuva kemiallinen yhdiste. Normaaliolosuhteissa hiilidioksidi on hajuton, väritön, myrkytön ja huonosti reagoiva kaasu. Puhtaana kaasuna se syrjäyttää hapen ja voi tukehduttaa ihmisen.

Hiilidioksidia esiintyy paitsi nykyisen asuinplaneettamme Maan ilmakehässä luontaisesti pieninä pitoisuuksina, mutta NASAn instumentit havaitsivat sitä vuonna 2022 myös aurinkokuntamme ulkopuoliselta eksoplaneetalta.^[1]

Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on vaihdellut luontaisesti eri aikakausina, ollen ennen teollistumista noin 0,028 % eli 280 miljoonasosaa tilavuudesta.^[2] Vuoden 2019 lopulla ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on keskimäärin 0,04 % (411 ppm).^[3]

Hiilidioksidia syntyy hiilipitoisten aineiden palamistuotteena, kuten palaessa sekä soluhengityksessä. Hiilidioksidin lähteitä ovat myös tulivuorien purkaukset, kuumat lähteet, geysirit ja sitä vapautuu karbonaattikivistä.

Kasvit käyttävät hiilidioksidia raaka-aineena orgaanisten yhdisteiden valmistuksessa eli yhteyttämisessä. Hiilidioksidi sisältää painon mukaan 27 % hiiltä, ja siinä on lähes kaikki ilmakehässä esiintyvä hiili, jos muun muassa kivihiilen, turpeen ja puun polttamisessa syntyviä PAH-yhdisteitä ei oteta huomioon.

Hiilidioksidi on merkittävin ihmistoiminnan tuottama kasvihuonekaasu.^[4] Hiilidioksidi on merkittävä ilmastoa lämmittävä^[5] kasvihuonekaasu, koska se päästää näkyvän valon lävitseen, mutta absorboi voimakkaasti infrapuna- eli lämpösäteilyä. Yhden henkilön verestä siirtyy ulkoilmaan hiilidioksidia pääasiassa hengityksen kautta noin 200 ml minuutissa (8 mmol).^[6]

1. ↑ https://www.nasa.gov/feature/goddard/2022/nasa-s-webb-detects-carbon-dioxide-in-exoplanet-atmosphere
2. ↑ Eggleton, R. A.: A short introduction to climate change, s. 52. Cambridge: Cambridge University Press, 2012. 819572508. ISBN 9781139524353, 1139524356, 9781139627399, 1139627392, 9781283943024, 1283943026, 9781139627948, 1139627945, 1139627058, 9781139627054. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.11.2019).
3. ↑ ESRL monitoring: Trends in Atmospheric Carbon Dioxide NOAA. (englanniksi)
4. ↑ toim. Virtanen, Anne & Rohweder, Liisa: ”Sanasto”, Ilmastonmuutos käytännössä, s. 410. Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd), 2011. ISBN 978-952-495-178-4.
5. ↑ Causes of Climate Change United States Environmental Protection Agency. Viitattu 22.3.2013. (englanniksi)
6. ↑ Walter Nienstedt, Osmo Hänninen, Antti Arstila, Stig-Eyrik Björkqvist: Ihmisen fysiologia ja anatomia, s. 279, WSOY, 2000, ISBN 951-0-23265-3