Imaami

Imaami (arab. إمام‎, ’imām ’johtaja, esikuva’) on islamilaisen yhteisön hengellinen johtaja. Imaami vastaa sunnalaisessa islamissa kristillisen kirkon pappia: hän johtaa rukouksia ja saarnaa perjantairukouksessa, häntä tarvitaan häissä ja hautajaisissa, ja hän neuvoo muslimeita uskonasioissa. Islamissa uskonto kattaa elämän kaikki puolet, joten imaameille tehdyt kysymykset voivat koskea monenlaisia asioita.^[1][2]

Suurin ero kristilliseen pappiin on se, että imaamin tehtävään ei perinteisesti ole muodollista vihkimystä tai muodollisia pätevyysvaatimuksia. Imaamiksi valitaan henkilö, johon luotetaan ja jolla katsotaan olevan riittävästi tietoa islamista. Imaamin tulee olla myös hurskas ja hyvää tarkoittava.^[1] Suomessa kaikki imaamit ovat olleet itseoppineita. He saavat islamilaiselta yhdyskunnalta palkkaa, joka kootaan moskeijan saamista lahjoituksista ja islamilaisesta almuverosta (zakat). Nykyisin joissakin islamilaisissa maissa, kuten Turkissa, imaamin tehtävään on ammatillinen koulutus.

Toiseksi "imaami" voi olla myös korkea kunnianimi, joka annetaan poliittisille johtajille, kalifeille, islamin profeetoille, oppineille teologeille, uskonnollisille tuomareille sekä mufteille, jotka syvällisen šarian tuntemuksensa nojalla tulkitsevat islamilaista lakia ja antavat siitä lausuntoja.^[1]

Kolmanneksi "imaami" on myös kuka tahansa muslimi toimiessaan rukouksen johtajana. Islamilainen rukoushetki (salat) suoritetaan mielellään yhdessä. Toimitus vaatii johtajan, joka on tällöin imaami, vaikka osallistujia olisi vain kaksi.^[1]

Neljänneksi "imaami" šiialaisuudessa on islamin korkein johtaja, joka on kuitenkin jo yli tuhat vuotta ollut kätkeytyneenä.

1. ↑ ^{a b c d} Latvio, Mustonen & Rantakari 2013, s. 14
2. ↑ Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 150. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.