Imax

IMAX (lyhenne sanoista Image Maximum) on kuvan- ja äänenlaadultaan korkealaatuinen elokuvien kuvaus- ja esitystekniikka, jota käytetään pääasiassa sellaisissa dokumenttielokuvissa, joissa elokuvan kokeminen nousee yhtä tärkeäksi tekijäksi kuin itse ohjelman sisältö (esimerkiksi ulkoavaruudessa tai veden alla kuvatut dokumentit). Vuonna 2016 Imax-teattereita oli maailmassa kuutisensataa, joista noin puolet alan nopeimmin kasvavalla markkinalla Kiinassa.^[1][2]

Imax-elokuvat kuvataan 65 mm:n kameranegatiiville niin, että filmi kulkee kamerassa vaakasuuntaan. Tällöin filmiruudun pinta-ala on 8,3 kertaa 35 mm:n elokuvaruudun kokoinen. Filmi kulkee kamerassa 15 reikäparia kerrallaan, mikä tarkoittaa että kuvattaessa 24 ruutua sekunnissa filmiä kuluu noin 103 metriä minuutissa. Ruutukoko mahdollistaa todella terävän, syvän ja todentuntuisen kuvan. Imax-kokemukseen olennaisesti kuuluvaa kuusikanavaista ääntä ei tallenneta filmin reunaan, vaan erillisellä kameran ja esitysprojektorin kanssa synkronoidulla äänilaitteistolla.^[3]

Imax-elokuvia esitetään pääasiassa formaatille omistetuissa teattereissa 70 millimetrin filmiltä, joka kulkee projektorissa vaakasuuntaan.^[3] Koska Imax-elokuvissa yleisö on tavallista lähempänä valkokangasta ja valkokangas on suuri, kuva kattaa katsojan koko näköalueen ja täten elokuvakokemus on yleensä paljon kokonaisvaltaisempi.

Imax-formaatin on kehittänyt kanadalainen Imax Corporation. Yritys myös valmistaa Imax-tekniikkaa ja tuottaa sille elokuvia.^[3]

Imax Dome (alkuperäiseltä nimeltään Omnimax) on Imax-formaatin muunnelma, jossa kamerassa ja projektorissa käytetään kalansilmäobjektiivia ja filmi projisoidaan kupolin muotoiselle valkokankaalle, jolloin kuva täyttää katsojan koko näkökentän. Formaattia käytetään pääasiassa planetaarioissa. Imax 3D -formaatissa kuvatut elokuvat puolestaan voidaan esittää katsojalle polarisaatiolasien avulla kolmiulotteisena.^[3]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä manila ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä wandanews ei löytynyt
3. ↑ ^{a b c d} Huhtamo, Erkki: ”Elokuvateatterin paluu tulevaisuuteen”, Elävän kuvan vuosikirja 1993, s. 14. Suomen elokuvasäätiö, 1993. ISBN 951-37-1086-6.