Indonesia

Indonesian tasavalta Republik Indonesia
lippu vaakuna
Indonesian sijainti
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Varapresidentti	Joko Widodo Ma'ruf Amin
Pääkaupunki	Jakarta (8 792 000 as.) 6°08' S, 106°45' E
Muita kaupunkeja	Surabaya (2 600 000 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	1 904 569 km² [1] (sijalla 15)
– josta sisävesiä	4,85 %
Väkiluku (2023)	277 534 122[2] (sijalla 4)
– väestötiheys	134 as. / km²
– väestönkasvu	0,95 % [1] (2014)
Viralliset kielet	indonesia
Valuutta	rupia (IDR)
BKT (2013)
– yhteensä	1285 miljardia USD[1]  (sijalla 15)
– per asukas	5 200 USD
HDI (2019)	0,718 [3] (sijalla 107)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	38,3 % [1]
– teollisuus	12,8 % [1]
– palvelut	48,9 % [1]
Aikavyöhyke	UTC+7 / UTC+9
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys Alankomaista  – julistautui  – tunnustettu	17. elokuuta 1945 27. joulukuuta 1949
Lyhenne	ID
– ajoneuvot:	RI
– lentokoneet:	PK
Kansainvälinen suuntanumero	+62
Tunnuslause	Bhinneka Tunggal Ika (vanhaa jaavan kieltä: Erilaisuudessaan yhtenäinen)
Kansallislaulu	”Indonesia Raya”
Infobox OKNimi-testi OK

Indonesian tasavalta eli Indonesia (indonesiaksi Republik Indonesia) on valtio Kaakkois-Aasiassa. Se koostuu 17 508 saaresta ja on maailman suurin saarivaltio. Suurimmat saaret ovat Sumatra, Jaava ja Sulawesi sekä Borneo. Indonesian väkiluku on yli 270 miljoonaa. Se on asukasluvultaan maailman neljänneksi suurin valtio ja suurin muslimienemmistöinen maa. Indonesia on valtiomuodoltaan tasavalta, jolla on vaaleilla valittu parlamentti ja presidentti. Maan pääkaupunki on Jakarta. Indonesialla on maarajaa kolmen valtion, Papua-Uuden-Guinean, Itä-Timorin ja Malesian, kanssa, sillä Uuden-Guinean ja Timorin saaret on jaettu kahden ja Borneo kolmen valtion kesken. Muita valtioita sen lähialueilla ovat Singapore, Filippiinit, Australia ja Intian Andamaanien ja Nikobaarien territorio.

Indonesian saaristo on ollut kaupalle merkittävä alue ainakin 600-luvulta lähtien, jolloin Srivijaya-kuningaskunta muodosti kauppayhteyksiä Kiinaan ja Intiaan. Indonesian historiaan ovat vaikuttaneet sen luonnonrikkauksia havitelleet suurvallat. Intian vaikutuksesta hindulaiset ja buddhalaiset kuningaskunnat kukoistivat alueella ajanlaskun alusta lähtien. Muslimikauppiaat toivat Indonesiaan islamin, ja eurooppalaiset suurvallat taistelivat löytöretkikaudella keskenään saadakseen monopolin Maustesaarten eli Molukkien kauppaan. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945^[4], 350 vuotta kestäneen Alankomaiden siirtomaavallan päätyttyä, Indonesia sai itsenäisyyden. Sen jälkeen maan historia on ollut myrskyisä, sillä vaikeuksia ovat tuoneet luonnonkatastrofit, korruptio, separatismi, demokratisoitumisen kompastelu ja nopeat talousmuutokset. Tasavalta perustettiin 1950; ensimmäinen presidentti oli Sukarno^[4].

Indonesian noin 17 000 saarella^[4] elää useita toisistaan eroavia etnisiä, kielellisiä ja uskonnollisia ryhmiä. Niistä jaavalaiset ovat suurin ja poliittisesti hallitseva ryhmä. Jaava on keskussaari, jonka länsiosassa on maan pääkaupunki Jakarta^[4]. Yhtenäinen identiteetti on Indonesiassa syntynyt kansallisen kielen, muslimienemmistöisen väestön ja siirtomaavallan sekä sitä vastaan käydyn kamppailun kautta. Indonesian kansallinen tunnuslause Bhinneka tunggal ika ("erilaisuudessaan yhtenäinen", kirjaimellisesti "monta, silti yksi"), ilmentää maan monimuotoisuutta. Separatismi ja muut jännitteet ovat kuitenkin aiheuttaneet väkivaltaisuuksia, jotka ovat haitanneet maan poliittista ja taloudellista vakautta. Suuresta väkiluvusta ja tiheästi asutuista seuduista huolimatta Indonesiassa on laajoja luonnontilaisia alueita, joilla vallitsee maailman toiseksi suurin biodiversiteetti. Vaikka Indonesialla on huomattavat luonnonvarat, köyhyys on yksi nyky-Indonesiaa määrittävistä piirteistä. Indonesia on trooppista aluetta ja kuuluu tulivuorivyöhykkeeseen.^[4]

1. ↑ ^{a b c d e f} Indonesia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
2. ↑ Countries in the world by population (2023) worldometer. Viitattu 16.12.2023. (englanniksi)
3. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
4. ↑ ^{a b c d e} Indonesia – saarien kulttuurit, s. 2. Museovirasto, 1993. ISBN 951-9075-59-3.