Jaroslav I Viisas

Jaroslav I Viisas (ven. Ярослав Владимирович Мудрый, Jaroslav Vladimirovitš Mudryi); (978–1054) oli Rostovin ja Novgorodin ruhtinas ja Kiovan suuriruhtinas vuodesta 1019. Hän oli Vladimir Suuren poika, joka nousi valtaan syrjäyttämällä kaikki veljensä.^[1]

Jaroslav laajensi Kiovan Rusin ulottumaan Laatokasta ja Itämerestä Kaukasukselle ja Mustaanmereen sekä perusti Tarton. Jaroslavin tekojen seurauksena Kiovasta tuli lopullisesti kristitty valtio.^[1] Hän yhdisti ruhtinaskunnat veljiensä kustannuksella. Kiovaan syntyi Jaroslavin hallitusaikana noin 400 kirkkoa, ja se oli merkittävä talouden keskus.

Jaroslav pyrki sivistystason nostamiseen. Hän laaditutti myös kirkkolakeja ja Kiovan Rusin Russkaja pravda -lakikokoelman.^[1] Koska hän kehitti rauhanomaisesti ja varsin merkittävästi valta­kuntansa kulttuuria ja hallintoa, kronikoitsijat antoivat hänelle kunnia­nimen Uusi Salomo.^[1]

Jaroslav Viisaan aikana Kiovan Rusin ulkopolitiikka oli aktiivista: hän muodosti suhteita Bysanttiin ja avioliittopolitiikkansa kautta myös Länsi-Eurooppaan. Pojat menivät naimisiin Saksan ja Puolan prinsessojen kanssa, ja neljä tytärtään hän naittoi eri maiden kuninkaallisille.

1. ↑ ^{a b c d} Jukka Korpela: ”Rurikidien Rus”, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle, s. 41. Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-772-2.