Kaarle II (Englanti)

Kaarle II
Kaarle vuosien 1660 ja 1665 välissä.
Skotlannin kuningas
Valtakausi	30. tammikuuta 1649 – 3. syyskuuta 1651
Kruunajaiset	1. tammikuuta 1651
Edeltäjä	Kaarle I
Seuraaja	Jaakko VII
Englannin ja Skotlannin kuningas
Valtakausi	29. toukokuuta 1660 – 6. helmikuuta 1685
Kruunajaiset	23. huhtikuuta 1661
Edeltäjä	Kaarle I
Seuraaja	Jaakko VII
Syntynyt	29. toukokuuta 1630 Lontoo, Englanti
Kuollut	16. helmikuuta 1685 (54 vuotta) Lontoo, Englanti
Puoliso	Katariina de Bragança
Suku	Stuart
Isä	Kaarle I
Äiti	Henrietta Maria
Uskonto	anglikaani roomalaiskatolilainen
Nimikirjoitus

Kaarle II (engl. Charles II, 29. toukokuuta 1630 – 6. helmikuuta 1685) oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas vuosina 1660–1685. Hän oli sisällissodan jälkeen mestatun Kaarle I:n poika. Lyhyen tasavaltakauden jälkeen parlamentti kutsui Kaarle II:n Englantiin, ja monarkia samoin kuin anglikaanisen kirkon valta palautettiin. Kuningas oli monissa asioissa parlamentin myötävaikutuksesta riippuvainen, eikä tasavallan tukijoita rangaistu kovin ankarasti. Kaarle I:n kuolemantuomion allekirjoittajat tosin teloitettiin, ja Oliver Cromwellin ruumis poistettiin Westminster Abbeystä.

Kaarle II:n kauden alussa sattui kaksi pahaa onnettomuutta: suuri ruttoepidemia 1665 ja Lontoon suuri palo heti seuraavana vuonna (tosin ruttoa levittäneet rotat ilmeisesti tuhoutuivat tulipalossa sukupuuttoon). Myöhemmin Kaarlelle aiheuttivat ongelmia sodat Hollannin kanssa sekä se, että häntä epäiltiin – osin syystäkin – aikeista palauttaa maa katoliseksi, mihin liittyivät vehkeilyt Ranskan Ludvig XIV:n kanssa.

Kaarle II on tunnettu naisseikkailuistaan ja pitämistään lukuisista rakastajattarista. Hänellä oli ainakin 14 aviotonta lasta, mutta ei yhtään kruunuun oikeutettua jälkeläistä.

Kiista siitä, voiko Kaarlen katolinen veli Jaakko II päästä protestanttiseksi vakiintuneen maan hallitsijaksi, synnytti brittien puoluejärjestelmän siemenen: muodostui kaksi puoluetta, Jaakon hyväksyvät toryt ja tämän torjuvat whigit. Whigien salaliitto kuninkaan murhaamiseksi paljastui, toryjen kanta voitti, ja Jaakko II peri Kaarlen kuoltua kruunun.