Kallion IV hallitus

Kallion IV hallitus
Suomen tasavallan 21. valtioneuvosto
Toimikausi alkoi	7. lokakuuta 1936
Toimikausi päättyi	12. maaliskuuta 1937
Jäsenet
Hallituksen johtaja	Kyösti Kallio
Ministerien lukumäärä	15
Hallituspuolueet	Maalaisliitto Kansallinen Edistyspuolue
Historia
Edellinen	Kivimäen hallitus
Seuraava	Cajanderin III hallitus

Kallion IV hallitus oli Suomen tasavallan 21. hallitus. Se oli porvarillinen vähemmistöhallitus, jonka muodostivat aluksi Maalaisliitto ja kaksi Edistyspuolueen ministeriä. Hallituksessa oli mukana myös kaksi kokoomuslaista ammattiministeriä, Arvi Oksala ja Yrjö Puhakka. Tuleva presidentti, Urho Kekkonen toimi ensimmäistä kertaa ministerinä tässä hallituksessa.

Kivimäen hallituksen saatua eduskunnalta epäluottamuslauseen alettiin kaavailla sen seuraajaksi Maalaisliiton ja SDP:n muodostamaa punamultahallitusta Ruotsin esikuvan mukaan. Presidentti P. E. Svinhufvud kieltäytyi kuitenkin edelleen johdonmukaisesti hyväksymästä ”jumalattomia marxilaisia” hallitukseen.^[1] Hallitusratkaisun vuoksi sosialidemokraatit tunsivat joutuneensa syrjityiksi ja jopa kohdelluiksi toisen luokan kansalaisina ja niinpä he asettivat päätavoitteekseen Svinhufvudin uudelleenvalinnan estämisen tulevassa presidentinvaalissa.^[2]

Ulkoministeriksi tuli paluun politiikkaan tehnyt Edistyspuolueen Rudolf Holsti, jonka valinta ei ollut sen enempää Svinhufvudin kuin marsalkka Mannerheiminkaan mieleen. Svinhufvud piti Holstia liian saksalaisvastaisena, kun taas Mannerheim ei hyväksynyt hänen Kansainliittoon ja länsimaihin tukeutuvaa linjaansa.^[2] Holsti pyrki parantamaan Suomen suhteita Neuvostoliittoon ja niinpä hän teki virallisen vierailun Moskovaan helmikuussa 1937. Vierailun anti jäi kuitenkin laihaksi ja lisäksi kotimaan poliittinen äärioikeisto paheksui matkaa voimakkaasti. Kallion hallitus käsitettiin jo heti alussa yleisesti toimitusministeristöksi, jonka valtakausi päättyisi presidentinvaaliin.^[1]

Hallitus toimi 157 hallituspäivää 7. lokakuuta 1936 – 12. maaliskuuta 1937.

1. ↑ ^{a b} Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66, s. 108. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
2. ↑ ^{a b} Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 104. Helsinki: Otava, 1987.