Kioskikirjallisuus

Weird Tales -lehden kansikuva vuodelta 1934, C. L. Mooren miekka ja magia -tarinaan ”Mustan jumalan suudelma”. Kuvittaja Margaret Brundage.

Kioskikirjallisuus tarkoittaa sarjoina ilmestyvää huokeaa taskukirjaa tai lukemistolehteä, jota levitetään pääasiallisesti kioskien tai muiden lehtipisteiden kautta. Englannin pulp fiction ja pulp magazine viittaavat tavallisesti lukemistolehtien kulta-aikaan ennen taskukirjojen yleistymistä 1950-luvulla. Pulp-nimitys tulee karkeasta puumassapaperista, jolle etenkin rikos- ja seikkailuviihdettä painettiin Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulta alkaen.[1]

1980-luvulta alkaen kioskikirjallisuuden markkinoita ovat hallinneet romanttiset lukemistot, joiden suurin tuottaja on kanadalainen Harlequin.[2][3] Rikos- ja seikkailuviihde on vastaavasti kuihtunut. Suurimman osan kioskikirjallisuuden tarjonnasta on syönyt televisio ja muu sähköinen viihde.[3]

  1. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Niemi 510 ei löytynyt
  2. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Avola ei löytynyt
  3. a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Niemi 511 ei löytynyt

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search