Kladistiikka

Fylogeneettinen systematiikka eli kladistiikka on eliöiden tieteellisen luokittelun lähestymistapa, jossa luokituksen on tarkoitus heijastaa eliöiden evolutiivista polveutumishistoriaa. Polveutumishistorian selvittämiseksi eliöiden nykyisten tuntomerkkien perusteella pyritään käyttämään objektiivisia päättelysääntöjä.[1]

Biologisen systematiikan tehtävänä on eliöiden nimeäminen ja luokittelu sekä eliömaailman monimuotoisuuden jäsentäminen. Perinteisesti, esimerkiksi linnéläisessä systematiikassa, luokittelu on perustunut lähinnä lajien (morfologisiin) samankaltaisuuksiin riippumatta siitä, miten ja milloin nämä samankaltaisuudet ovat syntyneet.[2] 1900-luvun jälkipuolella käyttöön tulleen, erityisesti Willi Hennigin ajatuksiin perustuvan, fylogeneettisen systematiikan tarkoituksena on luokittelu, jossa taksonit vastaavat yksikäsitteisesti evoluutiopuun haaroja, monofyleettisiä ryhmiä eli kladeja (kehityslinjoja). Informaatio siitä, mitkä eliöt muodostavat monofyleettisen ryhmän, sisältyy vain niihin ominaisuuksiin tai tuntomerkkeihin, jotka ovat syntyneet kyseisessä kehityslinjassa sen eriydyttyä muista kehityslinjoista. Kladistinen analyysi pyrkii tunnistamaan tällaiset synapomorfiset tuntomerkit ja rekonstruoimaan evoluutiopuun niiden perusteella. Sen sijaan jo ajalta ennen kyseessä olevan ryhmän eriytymistä periytyvät samankaltaisuudet, synplesiomorfiat, eivät kerro linjan historiasta.[3]

  1. kladistiikka Tieteen termipankki. 25.03.2018. Viitattu 25.03.2018.
  2. Puttonen, Mikko: Linné järjesti luonnon (Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2015) Tiede -lehti. 3.1.2007. Viitattu 25.03.2018.
  3. Schmitt, Michael: From Taxonomy to Phylogenetics: Life and Work of Willi Hennig Systematic Biology – Oxford Academic. 1.5.2014. Viitattu 25.03.2018. (englanniksi)

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search