Koinee

Koinee-kreikka (m.kreik. ἡ κοινὴ διάλεκτος, hē koinē dialektos, ’yleismurre’) oli hellenistisellä kaudella kehittynyt kreikan kielen muoto tai sekamurre, joka edustaa muinaiskreikan kehityksen myöhempää vaihetta. Sitä käytettiin noin vuosina 330 eaa.–600 jaa. Koinee kehittyi klassisesta kreikasta ja erityisesti Attikan murteesta. Se kehittyi Bysantin kreikaksi ja loi tätä kautta pohjan nykykreikalle.^[1] Koineeta voidaan kutsua myös hellenistiseksi tai yleiskreikaksi tai Uuden testamentin kreikaksi.

Koinee oli kreikkalaisten ensimmäinen yhteinen murre.^[1] Se on merkittävä länsimaisen sivistyksen kannalta, sillä se oli paitsi ensimmäinen ”kansainvälinen” kieli tai lingua franca, myös Uuden testamentin ja koko kristillisen Raamatun kaanonin alkuperäinen kieli ja kristinuskon levittämisen väline. Koinee oli epävirallisesti Rooman valtakunnan toinen tai, ylemmissä yhteiskuntaluokissa sekä valtakunnan itäosissa, jopa ensimmäinen kieli.

1. ↑ ^{a b} Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 204–205. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.