Kolmas makkabilaiskirja

Kolmas makkabilaiskirja (myös Kolmas makkabealaiskirja; m.kreik. Μακκαβαίων Γʹ, Makkabaiōn III) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä ortodoksisessa Raamatussa. Ortodoksinen kirkko pitää sitä deutero­kanonisena, mutta läntiset kirkkokunnat lähinnä pseudepi­grafisena.

Nimestään huolimatta kirjassa ei kerrota makkabealaisista tai heidän kapinastaan seleukideja vastaan, joista kertotaan Ensimmäisessä ja Toisessa makkabilais­kirjassa. Kolmannessa makkabilais­kirjassa sen sijaan kerrotaan Egyptin kuningas Ptolemaios IV Filopatorin muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin toimeen­panemista juutalaisvainoista. Eräs keskiaikainen käsi­kirjoitusten kopioija esittikin kommenttinaan, että kirjan nimen pitäisi oikeastaan olla Ptolemaiolais­kirja.^[1] Toisella ja Kolmannella makkabilaiskirjalla on kuitenkin sisällöllisiä ja temaattisia yhtäläisyyksiä kuten juutalaisten kuuliaisuus Mooseksen lakia kohtaan, kestävyys vainoissa^[2] sekä Ptolemaioiksen ja Heliodoroksen käynti Jerusalemin temppelissä.^[1]

1. ↑ ^{a b} Jarmo Kiilunen, Aarre Huhtala: ”Kolmas makkabilaiskirja”, Urhea Judit, Viisas Sirak, johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin, s. 235–239. Kirjapaja, 2008. 978-951-607-745-4.
2. ↑ ”Kolmas makkabilaiskirja, johdanto”, Vanhan testamentin apokryfikirjat, s. 544–545. Kotimaa-Yhtiöt Oy, Kirjapaja, 1999. ISBN 978-951-607-780-5.