Kolmen vallan sopimus

Kolmen vallan sopimus (saks. Dreimächtepakt) on Berliinissä 27. syyskuuta 1940 Saksan valtakunnan, Italian kuningaskunnan ja Japanin keisarikunnan solmima yhteistoimintasopimus, jolla virallistettiin akselivallat toisen maailmansodan alettua.

Kymmeneksi vuodeksi solmitussa sopimuksessa Saksa ja Italia saivat oikeuden johtaa Euroopan valtioiden uudelleenjärjestelyä ja Japani sai saman aseman toimilleen Itä-Aasiassa. Osapuolet sopivat keskinäisestä poliittisesta, taloudellisesta ja sotilaallisesta tuesta, jos niitä vastaan hyökkäisi valtio, joka ei jo sotinut Euroopassa tai Japanin ja Kiinan välisessä sodassa. Sopimus siis olisi mahdollistanut maiden välisen keskinäisavun siinä tapauksessa, että Yhdysvallat olisi ryhtynyt toiseen maailmansotaan brittien puolella Kaakkois-Aasiassa Japanin hyökättyä tai mikäli Yhdysvallat olisi ryhtynyt sotaan Saksaa vastaan Ison-Britannian puolesta Euroopassa.

Näin ollen sopimus tehtiin lähinnä Yhdysvaltoja vastaan sen ryhdyttyä yhä aktiivisemmin tukemaan Britanniaa sodassa Saksaa vastaan ja Kiinaa sen sodassa Japania vastaan diplomaattisesti. Sopimus ei liittynyt sopijavaltioiden suhteisiin Neuvostoliittoon. Japani pyrki välttämään Halhin-Golin lyhyen rajasodan jälkeen konfliktia Neuvostoliiton kanssa varmistaakseen sodankäyntinsä Kiinaa vastaan ja Neuvostoliitto pyrki välttämään kahden rintaman sotaa Saksan mahdollisesti hyökättyä Neuvostoliittoon Japanin kanssa parantaakseen edellytyksiään Saksasta selviämisestä.

Vuonna 1940 sopimukseen liittyivät Romania, Slovakia ja Unkari sekä vuonna 1941 Bulgaria, Jugoslavia ja Kroatia.