Konstantinopolin kolmas kirkolliskokous

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Osa artikkelisarjaa
Ekumeeniset kirkolliskokoukset
Kuva Trenton kirkolliskokouksesta.
300–400-luku
Nikea I (325) Konstantinopoli I (381) Efesos (431) Khalkedon (451)
500–800-luku
Konstantinopoli II (553) Konstantinopoli III (680–681) Nikea II (797) Konstantinopoli IV (869–870)
1100–1300-luku
Lateraani I (1123) Lateraani II (1139) Lateraani III (1179) Lateraani IV (1215) Lyon I (1245) Lyon II (1274) Vienne (1311–1312)
1400–1500-luku
Konstanz (1414–1418) Firenze (1431–1432) Lateraani V (1512–1517) Trento (1545–1563)
1800–1900-luku
Vatikaani I (1869–1870) Vatikaani II (1962–1965)
n k m

Konstantinopolin kolmas kirkolliskokous eli Kuudes ekumeeninen kirkolliskokous oli katolisten, ortodoksien ja muiden kristillisten ryhmien piispojen kirkolliskokous. Se pidettiin vuonna 680 Konstantinopolissa. Tämä kirkolliskokous oli kutsuttu käsittelemään dogmaattisia asioita, muun muassa Kristuksen jumalallista luontoa ja otettiin kantaa monoteletismiin. Kirkolliskokouksen kutsui koolle keisari Konstantinos IV.

Tässä vuoden 691 puolella alkaneessa ja vuonna 692 päättyneessä kokouksessa oli läsnä 227 kirkkoisää. Henkilökohtaisesti paikalla olivat Konstantinopolin, Aleksandrian, Antiokian ja Jerusalemin patriarkat. Paavin edustajina olivat hänen määräämänsä legaatit, heistä tärkeimpänä Hortingin arkkipiispa Basilius.

Kokous sääti 102 sääntöä, jotka kaikki ovat ortodoksisen kirkon sääntökokoelmissa. Läntinen kirkko ei nykyään tunnusta kaikille näille säännöille velvoittavaa asemaa, vaikka kokouksessa arkkipiispa Basilius allekirjoitti pöytäkirjan ensimmäisten joukossa.