Kosteikko

Kosteikko on yleisnimitys luontotyypeistä, jotka sijoittuvat kovanmaan ja avoveden välille. Kosteikkoja ovat esimerkiksi märät ja vettyneet matalat maa-alueet, lampien, järvien ja merien matalat ranta-alueet, kuten rantaruovikot. Kosteikkoja ovat myös suot, tulvametsät, marskimaat, jokisuistot ja virtaavat vedet, kuten kosket.

Kosteikot tarjoavat kasvualustan monille eläin- ja kasvilajeille ja ne voivat toimia puskurina tulva-alueilla ja estää voimakkaat ja äkilliset tulvat. Sateet, valuma-alueelle tulevat vedet, alueen maaperä ja maanpinnan korkeuserot sekä veden haihtuminen muodostavat kosteikkojen hydrologiset olosuhteet. Kosteikot ovat yksi arvokkaimmista ja uhanalaisimmista luontotyypeistä maapallolla.^[1] Suot, umpeen kasvavat järvet, tulvaherkät alueet, matalat merenlahdet, veden peittämät ranta-alueet ja mangroverannat, ovat kaikki uhanalaisia luontotyyppejä.

Pohjois-Euroopassa on kosteikoiksi luokiteltavia alueita enemmän kuin monessa muussa maanosassa. Suomessa ja Ruotsissa kosteikkoja on noin 25 % maapinta-alasta.

1. ↑ Kosteikot wwf Suomi. Viitattu 30-4.2022.