Krimin sota

Krimin sota
Sevastopolin piiritys. Yksityiskohta Franz Roubaudin panoraamamaalauksesta vuodelta 1904.
Päivämäärä: 1853–1856 Paikka: Krim, Balkan, Mustameri, Itämeri, Tyynimeri Lopputulos: Venäjän tappio
Osapuolet
Ranska Yhdistynyt kuningaskunta  Osmanien valtakunta Sardinian kuningaskunta	Venäjän keisarikunta     bulgarialaiset vapaaehtoiset Kreikan kuningaskunta (vuoteen 1854)
Tappiot
90 000 ranskalaista 35 000 turkkilaista 17 500 englantilaista 2 050 sardinialaista kuoli tai haavoittui	256 000 kuoli tai haavoittui

Krimin sota eli itämainen sota^[1] käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853–1856.^[2]

Krimin sota oli siirtomaakauden suurimpia eurooppalaisia sotia. Sodan lopulla Britannia liittolaisineen saavutti asettamansa sotatavoitteet, mutta kokonaisuutena Krimin sodasta on vaikea löytää selvää voittajaa.

Sotaa johdettiin huolimattomasti, ja sille olivat tyypillisiä logistiset ongelmat sekä välinpitämättömyys sotilaiden palvelusoloista. Krimin sota oli myös ensimmäinen suuri sota, jossa joukkotiedotusvälineet vaikuttivat poliittisiin prosesseihin erityisesti Britanniassa.^[3] Tämän mahdollistivat lennättimen käyttöönotto, jonka ansiosta tiedonvälitys sanoma- ja aikakauslehtiin oli aiempaa nopeampaa, sekä sotatoimialueelta otetut valokuvat ja tehdyt piirrokset.

Sotaa käytiin pääasiassa Krimin niemimaalla ja Balkanilla, mutta myös Itämerellä (Oolannin sota), Venäjän Tyynenmeren rannikolla ja Vienanmerellä.

Sodasta käytettiin yleisesti nimeä ”itämainen sota” aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti, kunnes nimeksi vakiintui ”Krimin sota”, kun historioitsija Jevgeni Tarle yhdisti kirjoissaan sodan toisen maailmansodan Krimin taisteluihin.^[4]

1. ↑ Pieni Tietosanakirja, II osa (Isopurje-Maskotti), s. 24. Otava, 1926. Teoksen verkkoversio.
2. ↑ Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen: Historian Tuulet 7, s. 63. Otava, 2004.
3. ↑ Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen; Historian Tuulet 7, s. 65
4. ↑ Se Oolannin sota oli kauhea, Radio-ohjelma, YLE, 2003 noin 4:10