Kuningatar

Kuningatar on monarkiassa naispuolinen hallitsija tai hallitsijana toimivan kuninkaan puolisosta käytetty nimitys.^[1] Esimerkiksi Elisabet II oli kuningatar, mutta niin on myös Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan vaimo Silvia.

Perinteisen käytännön mukaan monarkin miespuolisilla perillisillä on ollut etuoikeus valtaistuimeen. Joissain monarkioissa nainen voi periä kruunun vain siinä tapauksessa, että monarkilla ei ole eläviä miespuolisia sukulaisia. Nykyaikana monissa maissa on kuitenkin siirrytty sukupuolesta riippumattomaan kruununperimykseen, joten hallitsevien kuningattarien tulo on entistä todennäköisempää (esim. Norjassa, Ruotsissa, Belgiassa ja Alankomaissa). Nykyisin kuningatar, samoin kuin kuningas, on usein muodollinen ja symbolinen valtionpäämies, jonka tehtävät ovat lähinnä edustuksellisia ja seremoniallisia. Yleensä ylintä poliittista valtaa käyttää silloin pääministeri.

Monet kuningatarpuolisot ovat toimineet holhoojahallitsijana miehensä kuoltua. Esimerkiksi Ranskassa kuningatar Anna Itävaltalainen toimi holhoojahallitsijana, kunnes hänen poikansa Ludvig XIV täytti 18 vuotta.

Leskikuningatar on kuninkaan puolisona ollut kuningatar, jonka aviopuoliso (kuningas) on kuollut.

Kuningataräiti on entisen kuninkaan leski tai joskus entinen hallitsija, jonka lapsi on noussut valtaistuimelle.

Viimeksi mainittu nimitys on ollut erityisenä arvona esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa. Toisia arvon veroisia on kuitenkin kutsuttu historiassa vain leskikuningattariksi tai kuningattariksi.

1. ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 1. Otava 1982, s. 8741.