Lasten ristiretki

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Lasten ristiretki oli ristiretkiin liittynyt 1200-luvun alkupuolen tapahtuma, jossa joukko lapsia kertomuksen mukaan oma-aloitteisesti pyrki Palestiinaan. Jotkut ovat kyseenalaistaneet koko tapahtuman historiallisuuden.

Lasten ristiretki käytiin yleisen ristiretki-innostuksen laimettua Euroopassa. Siitä huolimatta vuonna 1212 Stephen de Cloyes, paimenpoika Luoteis-Ranskan Vendômesta, onnistui innostamaan suuria joukkoja lapsia ja nuoria ristiretkelle. ”Jumalan luokse, meren tuolta puolen me tahdomme etsiä pyhää ristiä”. Monet aikuisetkin ajattelivat tässä innostuksessa olevan jumalallista johdatusta mukana ja liittyivät joukkoon.

Paavi Innocentius III korosti lasten saattavan jo veltostuneet aikuiset häpeään esimerkillään. Lasten hanke sai eri tahoilta runsaasti almuja ja siunauksen toivotuksia. Myös kirkonmiehiä oli mukana retkellä.

Näin noin 30 000 lasta marssi Marseilleen, jossa kaksi laivuria lupasi kuljettaa heidät pyhään maahan. Lapset päätyivät kuitenkin Afrikkaan ja heidät myytiin suurin joukoin orjiksi.^[1] Näin tämä alun perinkin epärealistinen hanke päätyi tuhoon. Fredrik II hirtätti kyseiset orjakauppiaat 17 vuotta myöhemmin oman ristiretkensä yhteydessä. Myös Saksassa syntyi vastaavanlainen lasten retki-innostus, mutta nämä 20 000 pelastuivat Brindisin satamassa valistuneen kirkonmiehen ansiosta, joka sai lapset palaamaan koteihinsa.

Innocentius III yritti sittemmin koota oikeaa ristiretkeä lasten antaman esimerkin avulla, mutta ehti itse kuolla 1216 ennen kuin mitään saatiin aikaiseksi.

1. ↑ Zetterberg, Seppo (toim.): ”Ristiretket”, Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 277. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-15101-7.