Liikkumisvapaus

Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Liikkumisvapaus on ihmisoikeuksiin kuuluva vapaus. Se taataan monien valtioiden perustuslaissa. Valtion takaaman liikkumisvapauden mukaan valtion kansalaisella^lähde? on vapaus matkustaa valtiossa, vapaus lähteä valtion alueelta ja palata sinne, jos hänellä on tarpeellinen dokumentaatio (passi) ja hän kulkee valtion määräämän rajanylityspaikan kautta.

Ehdoton vankeusrangaistus ja tutkintavankeus sekä pakkohoito ovat useimmissa maissa liikkumisvapautta ankarimmin rajoittavat toimenpiteet. Lievempiä liikkumisvapauden rajoittamismuotoja ovat esimerkiksi yöaikainen ulkonaliikkumiskielto sekä matkustuskielto. Säilöönotto taas on hetkellinen liikkumisvapauden menetys. Lisäksi liikkumisvapautta rajoitetaan alaikäisiltä esimerkiksi siten, että alle 18-vuotias tarvitsee Suomessa huoltajien suostumuksen passin hankkimiseen ja yleensä esimerkiksi maasta poistumiseen.

Monet valtiot ovat solmineet viisumivapaussopimuksia, joissa valtioiden kansalaiset pääsevät vierailemaan toisessa maassa ilman viisumia. Valtioliitot kuten Euroopan unioni ovat pyrkineet antamaan valtioidensa kansalaisille myös mahdollisuuden tehdä työtä, opiskella tai muuten asua toisessa liittoon kuuluvassa maassa ilman työlupaa tai oleskeluluvan epäämistä. Euroopan unioni myös yhtenäistää maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa ja estää laitonta maahanmuuttoa. Schengenin sopimus on poistanut passintarkastukset monien Länsi-Euroopan maiden väliltä ja luonut yhteisen viisumipolitiikan ja tietojärjestelmän Vapaus, turvallisuus ja oikeus.

Valtiot rajoittavat liikkumisvapautta myös estämällä pääsyä sotilasalueille tai muille alueille tai turvallisuuteen vedoten poliitikkojen vierailukohteisiin. Liikkumisvapautta voidaan rajoittaa myös vaarallisten tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi määräämällä sairastunut henkilö eristyksen ja taudille altistunut karanteeniin.

Historiallisesti liikkumisvapautta on hyvinkin paljon rajoitettu. Feodalismissa talonpojat "sidottiin maahan" orjiksi, mikä merkitsi, että muuttoon piti ostaa itsensä vapaaksi. Isäntä saattoi kieltää kulun maittensa läpi. Jossain maissa karanneet orjat saivat vapauden, jos pystyivät elättämään itsensä kaupungissa tai tietyn ajan kuluttua. Neuvostoliitossa ja muissa kommunistisissa maissa oli ja yhä on käytössä sisäinen passijärjestelmä valtakunnan eri alueiden välillä. Asuinpaikan vaihdoksiin tarvitaan lupa, venäjäksi propiska. Myös muunlainen orjuus edelleen rajoittaa liikkumisvapautta.