Lingua franca

Lingua franca (suom. frankkien kieli^[1]) tarkoittaa yleiskieltä, jolla on äidinkielisiäkin puhujia, mutta jota myös muunkieliset yleisesti osaavat ja käyttävät keskinäiseen viestintäänsä.^[2][3] Sana on alkujaan tarkoittanut Välimeren itärannikolla keskiajalla puhuttua monimuotoista kieltä sabiria, joka perustui myöhäiseen latinaan ja arabiaan ja sai vaikutteita muista Välimeren rannikon kielistä. Nimi "lingua franca" tulee arabien tavasta kutsua kaikkia länsieurooppalaisia "frankeiksi".^[4][5][1] Nykyisin maailman tärkeimpänä lingua francana toimii englanti.^[5] Jos jollakin alueella muodostuu yhteiskieli, jossa on vaikutteita useista eri kielistä ja joita näiden puhujat käyttävät keskinäiseen kommunikointiin, mutta jota kukaan ei puhu äidinkielenään, on kyseessä pidgin-kieli. Jos tällainen kieli myöhempien sukupolvien aikana tulee joidenkuiden äidinkieleksikin, se muuttuu kreolikieleksi.^[6]

1. ↑ ^{a b} Tekniikan tohtori Matti Kataja: Lingua Franca? (Arkistoitu – Internet Archive)
2. ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty p.. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
3. ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 206. 3. p.. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-734-X.
4. ↑ Carles Castellanos i Llorens, Prologue to La Lingua Franca. Consideracions crítiques
5. ↑ ^{a b} "lingua franca." Wordsmith Words. Wordsmith.org, 2010. Answers.com 27.5.2010. http://www.answers.com/topic/lingua-franca
6. ↑ Anhava, s. 201–202.