Luotettavuustekniikka

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Luotettavuustekniikka on suunnittelumenetelmä, jolla pyritään varmistamaan suunniteltavan koneen ja järjestelmän luotettavuus (toimintavarmuus), kun konetta käytetään määritetyllä tavalla. Luottavuustekniikan menetelmillä käsitellään järjestelmän koko käyttöikää sisältäen kehityksen, testauksen, valmistuksen ja käytön. Kiteytettynä luotettavuus voidaan nähdä tuotteen/asian koko elinkaaren aikaisena laatuna.

Luotettavuustekniikka on alkanut kehittyä jo 1930-luvulla tilastollisen laadunvalvonnan myötä. 1940-luvulla Robert Lusser on esittänyt luotettavuuslaskennan perusväittämän:

Useista osista koostuvan järjestelmän luotettavuus on osien luotettavuuksien tulo,

mistä seuraa, että järjestelmän luotettavuus on pienempi kuin sen heikoimman osan luotettavuus.

Suomessa luotettavuustekniikka sai alkunsa ydinvoimalaitosten suunnittelun alkaessa. Voimayhtiöt ovat vieläkin luotettavuustekniikan suurimpia käyttäjiä. Tarve luotettavuustekniikan soveltamiseen tulee usein viranomaisvaatimuksista, tuoteturvallisuusvaatimuksista tai keskeytysvakuutusten ehdoista.