Luovuus

Luovuus viittaa jonkin uuden ja hyödyllisen luomiseen. Luovuuden tekijöihin on liitetty mm. sisäinen motivaatio, alalle tarkoituksenmukainen asiantuntemus, sosiaalinen ympäristö ^[1] ja tieto ^[2]. Luovia tuotoksia voivat olla mitkä tahansa uudet ja käyttötarkoitukseensa soveltuvat tuotokset (tuotteet, prosessit, palvelut ja ratkaisut ongelmiin)^[3], kuten esimerkiksi matemaattisen ongelman ratkaisut, keksinnöt, kemiallisen prosessin löydökset, teokset kuten musiikkikappaleet, runot tai maalaukset, uudet filosofiset tai uskonnolliset systeemit, uudet tavat hoitaa sairauksia, tai luovat keinot muiden hallitsemiseksi. Tutkijat ovat erottaneet eri tasoista luovuutta, harrastelijoiden matalan tason (mini-c) luovuudesta asiantuntijoiden korkean tason luovuuteen (Big-C)^[4].

Tieteellinen keskustelu luovuudesta paikallistuu erityisesti psykologian, kasvatustieteen, kognitiotieteen sekä liiketaloustieteen aloille, joskin sitä tarkastellaan myös lukuisten muiden tieteenalojen parissa.

1. ↑ Componential Theory of Creativity - Working Paper - Faculty & Research - Harvard Business School www.hbs.edu. Viitattu 8.5.2024.
2. ↑ Robert J. Sternberg, Todd I. Lubart: An Investment Theory of Creativity and Its Development. Human Development, 15.1.2010, 34. vsk, nro 1, s. 1–31. doi:10.1159/000277029. ISSN 0018-716X. Artikkelin verkkoversio.
3. ↑ Componential Theory of Creativity - Working Paper - Faculty & Research - Harvard Business School www.hbs.edu. Viitattu 9.5.2024.
4. ↑ James C. Kaufman, Ronald A. Beghetto: Beyond Big and Little: The Four C Model of Creativity. Review of General Psychology, 2009-03, 13. vsk, nro 1, s. 1–12. doi:10.1037/a0013688. ISSN 1089-2680. Artikkelin verkkoversio. en