Maareformi

Maareformi tai maauudistus tarkoittaa yleensä sitä, että suurtiloja jaetaan niitä viljeleville pientiloiksi yksityisomistukseen. Maareformeja on monessa tapauksessa tehty valtioiden itsenäistymisen ja vallankumousten yhteydessä. Tyypillisesti ennen maareformia pieni osa väestöstä on omistanut suurimman osan maasta. Eräissä tapauksissa maanomistajat ovat olleet vanhaa maa-aatelia tai eurooppalaisia kolonialisteja. Maareformissa jaettava maa on hankittu jakamalla käyttämätöntä maata, jonka omistajana on voinut olla valtio, tai maa on takavarikoitu suurmaanomistajilta korvausta vastaan tai vastikkeetta.

Varhaisimpia ajatuksen esilletuojia olivat 1700-luvun loppupuolella Thomas Spence ja William Ogilvie, jotka vaativat maan ottamista yhteiskunnan viljeltäväksi. Myöhemmin vastaavaa esittivät monet sosialistiset kirjailijat. Osa katsoi maan kansallistamisen riittäväksi toimenpiteeksi, osa puolestaan vaati maan yksityisomistuksen lakkauttamista kokonaan, sallien kuitenkin valtion ja kuntien vuokrata maata yksityisille. Kolmatta koulukuntaa edustivat John Stuart Mill, Henry George, Franz Oppenheimer ja A. Damaschke, jotka halusivat säilyttää yksityisen omistamisen, mutta estää maan väärinkäytön. He halusivat verottaa yksityisen maan tuottoa eli maankorkoa ja estää tulonhankinnan maan ansiottomalla arvonnousulla. Erityisesti Henry Georgen ajatukset verotuksesta vaikuttivat monien valtioiden tulevaan lainsäädäntöön.^[1]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen monien maiden maatalous- ja sosiaalipolitiikassa tehtiin toimenpiteitä, joilla maanomistusta siirrettiin ihmisille, jotka sitä omalla työllään viljelivät. Uudistuksen seurauksena monet vuokraviljelijät muuttuivat maanomistajiksi, kuten Irlannissa tapahtui vuosina 1850–1914 ja Suomessa torpparien vapautuminen vuonna 1918. Kysymyksessä oli suurtilojen jakaminen tai lunastaminen korvausta vastaan ja luovuttaminen viljelijöille. Baltiassa, Puolassa, Tšekkoslovakiassa maata lunastettiin progressiivisella korvauksella. Viime vuosikymmeninä maareformeilla on pyritty kehitysmaissa tasoittamaan yhteiskunnallisia oloja ja luomaan taloudellista kasvua.^[1]

1. ↑ ^{a b} ”Maareformi”, Otavan Iso Tietosanakirja 5. palstat 1140-1141. Helsinki: Otava, 1963.