Manuel I Komnenos

Manuel I Komnenos
Manuel I Komnenosta esittävä miniatyyri.
Bysantin keisari
Valtakausi	5. huhtikuuta 1143 – 24. syyskuuta 1180[1]
Edeltäjä	Johannes II Komnenos
Seuraaja	Aleksios II Komnenos
Syntynyt	28. marraskuuta 1118[1] Konstantinopoli
Kuollut	24. syyskuuta 1180 (61 vuotta)[1] Konstantinopoli
Puoliso	Bertha Maria
Lapset	Maria Aleksios II Komnenos
Suku	Komnenos
Isä	Johannes II Komnenos
Äiti	Irene
Uskonto	ortodoksi

Manuel I Komnenos (kreik. Μανουήλ Α' Κομνηνός, Manouēl I Komnēnos, 28. marraskuuta 1118 – 24. syyskuuta 1180) oli Bysantin keisari 5. huhtikuuta 1143 – 24. syyskuuta 1180^[2]. Hänen valtakautensa sijoittui ratkaisevaan käännekohtaan Bysantin keisarikunnan ja Välimeren historiassa. Manuel halusi palauttaa Bysantin entiseen loistoonsa Välimeren alueen suurvaltana ja harjoitti sekä tarmokasta että kunnianhimoista ulkopolitiikkaa. Valtakaudellaan Manuel liittoutui paavin ja voimistuvan lännen kanssa, valloitti osan Apenniinien niemimaasta, salli toisen ristiretken osanottajien kulkea valtakuntansa halki ja perusti protektoraatin ensimmäisen ristiretken ristiretkivaltioille. Muslimien menestys Pyhällä maalla johti siihen, että Manuel liittoutui Jerusalemin kuningaskunnan kanssa ja osallistui fatimidien hallitseman Egyptin valtausyritykseen. Manuel muutti Balkanin niemimaan ja itäisen Välimeren poliittista karttaa itselleen mieluisemmaksi liittämällä Unkarin kuningaskunnan ja ensimmäisen ristiretken ristiretkivaltiot Bysantin hegemoniaan ja sotimalla sekä itäisiä että läntisiä naapureitaan vastaan. Valtakautensa loppupuolella Manuelin saavutuksia idässä mitätöi kuitenkin Myriokefalonin taistelussa seldžukkeja vastaan koettu suuri tappio, jonka pääasiallisena aiheuttajana pidetään keisarin ylimielisyyttä.

Manuelin tiedetään herättäneen vahvaa uskollisuutta alamaisissaan. Johannes Kinnamos, hänen kirjurinsa, esitti hänet historiallisena sankarina, jossa ilmenivät kaikki hyveet. Manuel nautti myös osissa latinankielistä maailmaa maineesta ”armoitetuimpana Konstantinopolin keisarina”. Nykyhistorioitsijat eivät kuitenkaan ole yhtä innostuneita hänen hahmostaan. On esimerkiksi väitetty, ettei Manuelin suuri valta ollut hänen oma saavutuksensa vaan hallitsijasuvun, jota hän vain edusti. Lisäksi on esitetty, että koska Bysantin valta hupeni vauhdilla Manuelin kuoleman jälkeen, pitäisi rappion syiden piillä juuri hänen valtakaudessaan.

1. ↑ ^{a b c} Kazhdan, s. 1289–1290
2. ↑ Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 704. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.