Mikroaallot

Mikroaallot ovat korkeataajuisia (korkeaenergisiä) eli nopeasti värähteleviä sähkömagneettisia radioaaltoja, jotka muodostuvat sähkö- ja magneettikentästä. Mikroaaltosäteilyn energiakvantti, eli sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välttäjähiukkanen on fotoni. Mikroaallot värähtelevät tuhansia kertoja nopeammin kuin ääniradiolähetyksiin käytettävät radioaallot^[1], mutta hitaammin kuin lämpösäteily.

Avaruudesta tuleva luontainen taustasäteily muodostuu äärimmäisen heikosta mikroaaltosäteilystä, jonka aallonpituus vaihtelee noin millimetristä noin senttimetriin.^[2] Ihmisperäisen mikroaaltosäteilyn määrä on moninkertainen luonnon taustasäteilyyn verrattuna. Langaton viestintäteknologia tuottaa kehittyneissä maissa suurimman osan ympäristön mikroaaltosäteilystä. Matkapuhelinverkko ja päätelaitteet lähettävät ympäristöön jatkuvakestoista mikroaaltosäteilyä synnyttäen laajan mikroaaltoradiokentän, jonka eri osien voimakkuus vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon mikroaaltoihin koodattua informaatiota eli niin sanottua mobiilidataa ilmassa kulkee. Tuotetun mikroaaltokentän voimakkuus kasvaa tyypillisesti väestötiheyden, liikennemäärien ja langattoman internetin käyttöasteen kasvaessa.^lähde?

Myös televisio- ja WLAN-verkko sekä lyhyemmän kantaman Bluetooth-yhteys toimivat mikroaalloilla. Mikroaaltosäteilyä lähettäviä laitteita ovat esimerkiksi tutkat, satelliitit, mikroaaltouunit ja langattomat mikrofonit.

1. ↑ Lajunen, Marja: Mikroaallot – näkymätön apulainen Kaleva.fi. 15.5.2005. Viitattu 29.11.2018.
2. ↑ Linnaluoto, Seppo: Kosminen taustasäteily (Hannu Kurki-Suonion esitelmä) Kirkkonummen komeetta. 2008. Viitattu 29.11.2018.