Minimalismi

Minimalismi on abstraktin taiteen suuntaus muun muassa kuvataiteessa, muotoilussa, arkkitehtuurissa, musiikissa ja elokuvassa, jossa pyritään keskittymään kaikkein olennaisimpaan ja karsimaan ilmaisu turhista rönsyistä. Sanalla tarkoitetaan yleensä myös kaikkea niukkaan, vähäiseen tai pieneen viittaavaa, vaikka minimalistiset taideteokset eivät useinkaan ole pienikokoisia.

Minimalismi muistuttaa konstruktivismia siinä, että taide pitäisi tehdä nykyaikaisista, teollisista materiaaleista. Minimalistit ovat tehneet teoksia tyypillisesti hyvin yksinkertaisista geometrisista hahmoista, kuutioista ja neliöistä. Useat minimalistiset teokset tutkivat materiaaliensa ominaisuuksia.^[1]

Minimalistinen taide syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvun puolivälissä. Suuntaus alkoi suunniteltaessa kolmiulotteisia esineitä, joissa pyrittiin yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. Se voidaan nähdä sen abstraktin idean jatkeena, että taiteella pitäisi olla oma todellisuutensa, eikä sen pitäisi olla jonkun muun asian jäljitelmä.^[1]

Taiteessa suuntaus oli vastavaikutus tunteelliselle itseilmaisulle, kuten abstraktille ekspressionismille ja rönsyilevään kuvankäyttöön pyrkineelle pop-taiteelle. Ekspressiivisyys on vastakkaista minimalistisuudelle, jossa oleellista on lähes persoonaton ja melkein tunnistamaton selkeys.

Minimalismin harjoittajia ovat olleet muun muassa Carl Andre, Dan Flavin, Donald Judd, Robert Morris, Sol LeWitt, Richard Serra ja Eva Hesse. Kaksiulotteiselle kankaalle ovat minimalismia soveltaneet maalauksissaan muun muassa Barnett Newman, Frank Stella, Ellsworth Kelly ja Agnes Martin.

1. ↑ ^{a b} Wilson, Simon & Lack, Jesica: The Tate Guide to Modern Art Terms, s. 128–129. , 2008. (englanniksi)